Se on siunaus ja kirous, kun synnyttiin Pohjolaan

04.12.2021, LL-89 Say Cheese

Kuva: Hannu Kauremaa

 

Ringettearki täällä pohjoisessa on monella tavalla erilaista suhteessa eteläisempiin paikkakuntiin. Meillä lähimmätkin seurat ovat parin tunnin ajomatkan päässä, ja koska seurat tällä alueella ovat usein myös varsin pieniä, pääsääntöisesti lähimmillekin vieraspelireissuille joutuu ajamaan vähintään 4 tuntia suuntaansa. Pelaajat saattavat kulkea jo pelkästään joukkueen yhteisiin treeneihin pitkän ajomatkan päästä. Silti meille kaikille on selvää, että mitä ikinä ringette meiltä vaatiikaan, niin sen eteen ollaan valmiita tekemään töitä - niin kentällä, kuin myös ensin sinne kentälle päästäkseen.

Tällä kaudella meidän joukkueemme on kokenut vahvan nuorennusleikkauksen ja kesällä joukkuetta muodostaessa eteen tulikin monia epävarmuustekijöitä, sillä osa pelaajistamme on iältään vielä niin nuoria, etteivät he ilman ali-ikäisyyslupia olisi voineet osallistua naisten sarjaan tällä kaudella. Siispä alkukesästä teimme liittoon hakemukset kaikista alaikäisistä pelaajistamme ja meidän onneksemme hakemukset menivät läpi ja pystyimme osallistumaan tällä kaudella Ykkössarjaan! Poikkeusluvat olivat tässä kohtaa meille elintärkeitä, sillä ilman niitä meillä olisi ollut kauden alkaessa vain 7 pelaajaa, joten joukkuetta ei olisi saatu kasaan. Kun välimatkat ovat pitkiä ja pelaajia on vähän, poikkeuslupien saaminen näyttelee usein isoa roolia joukkueiden muodostamisessa sarjatasosta riippumatta.

Meillä on silti vielä monia pitkien etäisyyksien mukana tuomia käytännön haasteita taklattavana, joista yksi esimerkki on tuomarikulut. Esimerkiksi alkusarjan aikana jouduimme maksamaan joukkueen kassasta niin tuomarien palkkiot, matkakulukorvaukset, päivärahat kuin myös mahdolliset yöpymiskustannukset - ja kun täälläpäin ei ole montaakaan liittotason tuomaria, niin hyvin useinhan kaikki nuo kustannukset lankesivat meidän maksettavaksi. Kun etäisyydet jo muutenkin ovat pitkiä ja kustannukset korkeita, harrastuksen hintaa nostaa entisestään se, että jo pelkästään yhden kotipeliviikonlopun tuomarikustannuksiin saattaa kulua lähes 1000e.

Mutta on meillä täällä Savon sydämessä paljon ilon aiheitakin! Meidän pelaajamme on tosi innostuneita, sitoutuneita ja valmiita tekemään töitä - ja he ovat oppineet taistelemaan pelipaikastaan jo pienestä pitäen! Toisinaan on joutunut etsimään motivaatiota, että jaksaa pelata vielä yhden kauden verran itseään nuorempien kanssa, kun oman ikäisiin ei saada muodostettua joukkuetta ja toisinaan pelaajien vähäinen määrä tarkoittaa sitä, että joutuu hyppäämään suoraan D-sarjasta naisiin pelaamaan muiden vaihtoehtojen puuttuessa. Silti vuodesta toiseen rinkula liikkuu ja palo lajin pariin on kova! 

Meillä on Lapinlahdella myös maailmanlaajuisesti ainutkertainen ringettekulttuuri sekä tiivis ja lämminhenkinen yhteisö, jonka jäsenet pitävät toistensa puolia viimeiseen asti!

 

• 05.12.2021 21:41, Rahalla saa mutta halvemmallakin pääsisi(Ilmoita asiaton kommentti)

  Ehkä nuo tuomarikustannusongelmatkin ratkeaisi kun paikalliset uskaltautuisivat ottamaan vastuuta ringettekulttuurista kokonaisuudessaan. Patistakaapa entiset ja nykyisetkin pelaajat tuomarikurssille ettei tarvitse aina ajattaa maailman ääristä tuomareita pelejä puhaltamaan. Ei se juuri ole kannattavaa, tai edes mielekästä niillekään, jotka käyttävät viikonloppunsa ajaen jopa tuhat kilometriä edes taas ja jopa yli 36 tuntia viikonlopustaan käyttäen pelkästään, jotta te pääsette muutamaksi tunniksi jäälle. Tuomari saattaa lähteä lauantaina aamulla klo 6 ja kotiutua sunnuntaina puolen yön maissa tai jopa vasta maanantaina aamuyöstä pelinne vuoksi. Teille se on muutaman tunnin peli, se tuomari viettää sen takia reissussa lähes kaksi vuorokautta ja ajaa sen 1000 kilometriä tai enemmän.