Tämä on Sinulle YKL-valmentaja Teija Lehtinen!

14.12.2021, Jenni Vire, Vg-62 ringette

 

Halusin käyttää tämän harvinaisen tilaisuuden hyväksi ja kiittää Sinua Teija. Olet tehnyt upeaa työtä YKL-valmentajana!

Itselleni ringette tuli tutuksi 1980-luvulla Naantalin Maijamäen yläkoulussa, kun luokkamme 10 tytöstä viisi oli aktiiveja Watti Katteja. Meille muille talviset liikuntatunnit olivat kauhistus, kun taitoluistimilla yritettiin pysyä ringettetyttöjen perässä. Sitten kuluikin yli 20 vuotta, ennen kuin ringette tuli osaksi elämää uudelleen. Perimmäinen ”syyllinen” lienee Vg-62 ringeten nykyinen valmennuspäällikkö Riikka Vainio, joka toimi yhden talven tyttäreni lastentarhanopettajana. Sen talven jälkeen tuolloin 3-vuotias neiti ilmoitti menevänsä pelaamaan ringetteä, ja sillä tiellä nyt ollaan.

Syksyllä 2019 joukko innokkaita, tuolloin 7-luokkalaisia, ringettetyttöjä aloitti ensimmäisen yläkoululeiriviikkonsa. Se jännitti varmasti niin tyttöjä kuin kotiväkeäkin, mutta heti ensimmäisen leiriviikon jälkeen oli selvää, ettei yhtään leiriviikkoa jätetä väliin kuin aivan pakosta. Sittemmin 2006-syntyneiden YKL-ryhmän kokoonpano on kolmen vuoden aikana vaihdellut, mutta viisi neitokaista tuosta alkuperäisestä ryhmästä on edelleen mukana. Takana on yhdeksän ikimuistoista leiriviikkoa, joiden aikana tytöt ovat saaneet valtavasti tietoa ja taitoa ringetestä ja urheilijana kasvamisesta. Mutta ennen kaikkea matkaan on jäänyt eväitä elämää varten ja luultavasti monia elinikäisiä ystäviä. 

Äitinä on ollut aina yhtä mukava kuulla leiriviikon kuulumisia. Tuntuu, että moni YKL-tytöistä ja valmentajista on tullut tutuiksi, vaikkemme ole koskaan tavanneet. On ollut hienoa huomata, että olette käsitelleet leiriviikoilla hyvin haastaviakin asioita, mm. nuoren naisurheilijan itsetuntoa. Monen yläkoululeiriläisen usko omiin kykyihinsä on varmasti kasvanut viikkojen aikana. Ystävyyssuhteita on solmittu yli seurarajojen, ja uusia ystäviä on käyty tapaamassa leiriviikkojen välillä kaukanakin. Leiriviikkojen kenties arvokkaimpana antina pidän kuitenkin sitä, että tytöt oppivat pelaamaan tosissaan toisiaan vastaan, mutta voivat silti olla hyviä ystäviä kentän ulkopuolella. Tuota taitoa jokainen tulee varmasti tarvitsemaan aikanaan työelämässä. 

Ja onneksi on Kohti unelmia – Minigames turnaus. Silloin yläkoululeiriläisetkin pääsevät viimein pelaamaan samassa joukkueessa parhaiden ringetteystäviensä kanssa.