Vastustajia vain kaukalossa

26.02.2021, NoU Ringette SM

 

 

 

kuva: We Heart Ringette

 

Ringetenpelaajia löytyy Suomesta kaiken kaikkiaan noin 4000. Kanadassa, lajin emämaassa, luku on lähes kymmenkertainen. Edellä mainitut ovat kaksi maailman suurinta ringettemaata, joten voidaan todeta harrastajamäärien olevan varsin maltillisia kaikilla mittareilla mitattuna. Kyseessä on marginaalilaji, jota puolet väestöstä ei edes lajin omien sääntöjen mukaan saa pelata, ja jonka turvin elannon ansaitsemisesta on ainakin toistaiseksi turha haaveilla edes lajin absoluuttisella huipulla.

 

Tämä on koko ringettekansan yhteinen, jatkuva turhautumisen aihe, joka nousee esiin lähes kaikissa haastatteluissa, lehtijutuissa ja keskusteluissa, joita asian tiimoilta käydään. Haaveilemme kaikki yhdessä siitä, että lajin tunnettavuus, näkyvyys ja sitä kautta myös arvostus lisääntyisi. Myös Lahti Ringette otti omassa vieraskynäkirjoituksessaan käsittelyyn tämän erittäin tärkeän, meitä kaikkia koskettavan aiheen: joukkue- ja seurarajat ylittävän yhteistyön. Tekstissä nostettiin esiin monia niistä hyvistä asioista, joita yhteen hiileen puhaltamisesta parhaimmillaan voi seurata. Seuroissa työskenteleekin iso määrä vapaaehtoisia, jotka tekevät jatkuvasti paljon töitä sen eteen, että toimintaa saataisiin kehitettyä ja vietyä eteenpäin.

 

Toisinaan tätä kehitystä kuitenkin jarruttaa seurojen keskinäinen kilpailu ja valtataistelu, sekä aikuisten ihmisten periaatekeskeisyys ja pahimmillaan jopa silkka turhamaisuus. Kinastelemme sisäisesti keskenämme siitä, kenen seuralla on eniten harrastajia, paras valmennus, hienoimmat pelit ja pensselit. Myös liian usein kun meidän pelaajamme ovat käyneet toisissa seuroissa auttelemassa valmennushommien merkeissä on siitä saanut kuulla kitkerän katkeraa palautetta ihan omasta leiristä. Veljeily vihollisen kanssa aiheuttaa sivullisissa ihmetystä ja närkästystä. Mitä me vastustajien junioreita tieten tahtoen opetamme ja kehitämme? Miksi emme keskity pelkästään omien pelaajien auttamiseen? Entä jos vastustajistamme tulee meitä parempia ja, mikä hirveintä, edesautamme itse sen toteutumista?

 

Tämä on käsittämätöntä eniten juuri siitä syystä, että useimmiten tapahtumien keskiössä ovat juniorit. Herää suuri kysymys siitä onko meillä, meidän lajilla, tällaiseen alkuunkaan varaa? Samaan aikaan kun voivotellaan pieniä, liian hitaasti, jojoillen tai ei lainkaan kasvavia harrastajamääriä, lajimme aikuiset toimijat eivät välttämättä kykene tarkastelemaan isoa kuvaa ja miettimään omaa suhdettaan ja suhtautumistaan siihen. Kuka myöskään haluaa näyttää sellaista esimerkkiä lapsille ja nuorille, joissa sivumennen mainiten asuu koko lajimme tulevaisuus? Eiköhän olisi monin verroin parempi, että seuramme, seurojemme, lapset kasvatettaisiin ja opetettaisiin sellaiseen todellisuuteen, jossa toisia nostamalla ja muita auttamalla saavutetaan yhdessä paljon isompia asioita, kuin mihin yksin ja erillään ikinä kyettäisiin. Köyttä kannattaa vetää kaverin kanssa samaan suuntaan saadakseen asioita liikkeelle, eikä riuhtoa eri päistä paikoillaan nysväten, kaikkien voimat kuluttaen, vain jotta lopulta köysi hiljalleen hapertuu keskeltä kahtia.

 

Loppujen lopuksi jokainen meistä tahtoo vain pelata, sekä muilla tavoin harrastaa, elää ja hengittää ringetteä. Tätä pientä marginaalilajia, joka on meille kaikille niin tärkeä ja niin kovin rakas, että olemme vuodesta toiseen valmiita uhraamaan vapaa-aikamme, rahamme, loukkaantumisten myötä terveyttämme ja välillä (varsinkin näissä edellä mainituissa hetkissä) tuntuu, että jopa järkemme. Vain saadaksemme pelata, saadaksemme yrittää, saadaksemme olla olemassa ja toteuttaa suurinta intohimoamme.

 

Olkoon tämä avoin kutsu kaikille seuroille, joukkueille ja koko ringetteväelle. Meillä on lajin parissa sama tavoite, suunta, toiveet ja haaveet. Kuljetaan niitä kohti yhdessä, toisiamme tukien ja auttaen. Pyydetään apua, vastataan huutoon ja laitetaan hyvä kiertämään tarjoamalla omasta eväspussista myös muille. Toki vain vertauskuvallisesti koska korona.

 

Kaikki edellä mainittu tiivistettynä tähän yhteen toiveeseen:

 

Mitäpä jos oltaisiin vastustajia vain kaukalossa?

 

- NoU Ringette SM