Blue Ringsin kuulumisia

17.02.2021, Blue Rings

 

 

 

kuva: Timo Kupiainen

 

 

Ringette tuli minulle tutuksi vuonna 2003, kun kävin kokeilemassa Shakersin ringettekoulussa. Yhteen kokeilukertaan se ei kuitenkaan jäänyt, vaan lajin parissa edelleen ollaan ja uskon ettei ringette minusta helpolla lähde.

 

Harrastus, joka on jo monien vuosien ajan kuulunut arkeen, muuttui viime elokuussa työksi, kun minut palkattiin Blue Ringsin historian ensimmäiseksi seuratyöntekijäksi. Haaveeni oli juuri toteutunut. Vihdoin pääsisin vain ja ainoastaan keskittymään ringetteen ja antamaan sille kaikkeni. Pandemia ei kuitenkaan ole helpottanut työntekoa, ja haluankin jakaa hieman tuntemuksia ja ajatuksia tästä ajasta.

 

Ensimmäiset kuukaudet uudessa työssä vilahtivat ohi hetkessä. Useammat tehtävät olivat tuttuja, mutta myös opeteltavaa löytyi. Ringettekouluun ilmoittautuminen saatiin käyntiin hyvällä rytinällä. Yhteistyö muiden seurojen kanssa tiivistyi, ja aloitimme uuden yhteisluistelukoulun. Ensimmäistä kertaa myös nuorille saatiin oma ryhmä. Markkinointiin käytettiin aikaa ja sosiaaliset mediat herätettiin eloon. Liikuntakerho lähikoulujen oppilaille rullasin hyvin. Fiilis oli loistava! Kaikki meni juuri niin kuin oli suunniteltu, mutta sitten lasten ja nuorten harrastustoiminta oli laitettava tauolle kahdeksi viikoksi. Jäähallit suljettiin. Tilanne muuttui hetkessä. Edellisenä päivänä oltiin ringettekoulussa leikitty hippaa ja opeteltu ringeten sääntöjä ja nyt ei enää päästäisikään jäälle. Kalenteri tyhjeni hetkessä ja töitä ei ollutkaan enää. Luovuttaa ei saanut, joten kahden viikon tunnit/tapahtumat oli siirrettävä edemmäs. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Kahden viikon taukoa jatkettiin tiukemmilla rajoituksilla viikko toisensa jälkeen. Joka viikko alkoi epätoivo ja pelko iskeä kovemmin. Kuinka käy lasten ja nuorten? Tuleeko harrastajat takaisin tauon jälkeen? Kuinka moni lopettaa?

 

Uuteen arkeen alkoi pikku hiljaa sopeutua. Kaipuu jäälle oli kuitenkin suuri ja huoli lapsista ja nuorista kasvoi. Uutisoinnit lasten ja nuorten liikunnan määrän vähentymisestä ja vaikutuksista arkipäivissä ei helpottanut huolta yhtään.

 

Sosiaalinen media alkoi kuitenkin täyttyä eri seurojen liikunnallisista haasteista, vinkeistä ja aivan ihanista videoista, joissa lapset ja nuoret esittelivät eri liikuntalajeja mitä ovat tehneet ringeten omatoimiharjoitusten ohella. Näistä sai aivan valtavasti energiaa ja vinkkejä omatoimisten ja Teams-tuntien suunnitteluun. Tuntui, että koko ringetteyhteisö halusi tukea toisiaan ja tuoda hyvää mieltä sekä iloa arkeen. Sain myös itse vahvistusta, etten ole yksin tässä tilanteessa ja varmasti moni seuratyöntekijä kamppailee samojen asioiden kanssa.

 

Kahden kuukauden odotuksen jälkeen alkoi vihdoin tapahtua. Lupa harrastustoiminnan aloittamiselle oli vihdoin saatu. Pitkä odotus vihdoin palkittiin. Toiminta saataisiin käynnistettyä jälleen. Kaikki epätoivo, pelko ja jännitys tulevasta kaikkosi hetkessä, kun jokainen ryhmä joka syksyllä oli ollut käynnissä, päästiin jälleen aloittamaan. Yhtäkään ryhmää ei jouduttu perumaan. Punaiset posket ja hymy lasten huulilla harjoituksien jälkeen kertoivat kaiken. Kaikki se työ, joka syksyllä oli tehty ja rakennettu ei ollut mennyt hukkaan. Kerta toisensa jälkeen, kun olen päässyt jäälle tauon jälkeen kuulemaan lasten naurua, vaihtamaan kuulumisia ja saada katsoa, kun he näyttävät uusia taitoja minulle muistuttaa miksi tätä työtä teen.

 

Sydämeni pohjasta toivon, että voimme jatkaa harrastamista ilman keskeytystä kevätkauden loppuun saakka. Uskon, että yhdessä toimimalla vastuullisesti viranomaisten ohjeistuksia noudattaen pystymme takaamaan harrastustoiminnan jatkumisen. Tähän kukaan ei yksin pysty, joten nyt jos koskaan on puhallettava yhteen hiileen jotta onnistumme.

 

 

Voimia ja jaksamista jokaiselle,

 

Eveliina Pensala

 

Blue Rings seurakoordinaattori