Vihellä nyt jotain!

05.12.2020, Erotuomarit

 

Lopetin aktiiviuran pelaajana B-ikäisenä seitsemän vuotta sitten, motivaatiota intensiiviseen harjoitteluun ei ollut enää mutta rakkaus lajiin säilyi. Jatkoin uraani tuomarina ja näin myöhemmin voin todeta sen olleen mitä parhain ratkaisu 17-vuotiaalta itseltäni. Kausien kuluessa olen noussut tuomarina aluesarjojen junioripeleistä aloittaen aina SM-sarjan vakionaamaksi asti. Viime keväänä oma ykköstavoitteeni (kyllä, meillä tuomareillakin on tavoitteita) Naisten SM-sarjan playoffeista olisi käynyt toteen, harmi että kausi päättyi koronan takia päivää ennen tätä päämäärää.
 

Miksi koen, että juuri tuomarointi on ollut hyvä ratkaisu? Tähän on monta syytä. Päällimmäisenä näin opiskelijana on taloudellinen hyöty, saan arkisin keskittyä rauhassa opintoihini rientoineen ja viikonloput pyhitän pitkälti ringetelle. Tuomarointi ei tunnu niinkään työltä vaan harrastukselta, vaikka se usein viekin ajomatkoineen normaalin työpäivän verran. Pelit ja tilanteet vaihtelevat paljon eikä kahta samanlaista ole, tämä tekee tästä hommasta kaudesta toiseen kiinnostavaa.

 

Lisäksi aina on mahdollisuus parantaa omaa tekemistä ja toimintaa, en usko, että yhtään täysin virheetöntä peliä olen koskaan viheltänyt tai tulen viheltämäänkään. Laji kehittyy koko ajan ja niin on kehityttävä tuomarinkin, jos mukana haluaa pysyä, myös minun viikko-ohjelmaani kuuluvat fysiikkatreenit ja edellisten pelien videotallenteiden katselu, jos niitä käsiini saan. Tuomarointi tarjoaa myös minulle mahdollisuuden päästä mukaan juuri niihin kärkikamppailuihin ja mitalipeleihin, joita junnupelaajana olen ihaillen katsomosta seurannut.
 

Hyvien puolien lisäksi on tuomaroinnissakin varjopuolensa ja haasteensa (joiden takia ehkäpä joukkomme on jatkuvasti hieman liian kapea). Pelit voivat olla hyvin haastavia henkisesti, nopeita päätöksiä on tehtävä jatkuvalla syötöllä oman parhaan näkemyksensä mukaan ja vaikka parhaansa yrittäisi, palaute voi olla hyvinkin epäystävällistä ja negatiivista.
 

Työrauhaa ei välillä ole nimeksikään ja tunteiden kuumeneminen saattaa todellakin saada ihmisistä esiin sellaisia puolia, joita kaukalon ulkopuolella ei kukaan katsoisi hyvällä. Tuomarin on silti pidettävä ajatuksensa ja keskittymisensä kasassa, jotta peli säilyisi oikeudenmukaisena ja turvallisena kaikille osapuolille.

Onnekseni koen, että joukkueiden ja katsomon käytös on siistiytynyt paljon oman urani alkuajoista ja ylikuumenemiset ovat nykyään enemminkin harvinaisuus kuin sääntö. Suurimman osan työstään saa onneksi tehdä rauhassa ja joukkueen ja tuomarin välillä pysyy avoin keskusteluyhteys ja kunnioitus. Silloin homma on mukavaa ja tilanteista pystyy tarvittaessa keskustelemaan.
 

Tuleva viikonloppu on meille tuomareillekin hengähdyshetki kilpasarjojen ollessa hetken tauolla ja tapaammekin toisemme etäyhteyksin välikoulutuksen merkeissä alkukauden sattumuksista keskustellen. Alkukausi on ollut mukava ja vauhdikas, innolla odotankin jatkosarjojen alkua ja kauden kääntymistä kohti kevättä. Toivon todella, että kausi saataisiin pelattua mahdollisimman normaalisti loppuun ja mestaruudet ratkottua perinteiseen tapaan.

 

Pidä siis huolta niin itsestäsi kuin kaveristasi, muista maski ja moikataan kun hallilla nähdään!

- Oona Kuusisto, erotuomari