Joukkueurheilun hienoutta

12.11.2020, Ilves SM

 

Lauantai kulunut bussissa istuen pelireissulla Lapinlahteen, kotona Tampereella ollaan myöhään yöllä ja sunnuntaina aamusta takaisin hallille valmiina seuraavaan peliin. Nopeammin kuin huomaakaan on viikonloppu hurahtanut ja koittaa maanantai, arki ja sen mukanaan tuomat työt sekä kouluhommat, sillä kuten aikaisemmassakin vieraskynäteksteissä on mainittu, ei kukaan pelaaja ringetestä valitettavasti palkkaa saa.  Töiden ja koulun jälkeen useampana iltana viikossa saavutaan hallille, reenataan joukkueena ja hiotaan peliä jälleen seuraavaa viikonloppua varten. Kun mietitään minkä tahansa lajin pelaamista kilpasarjassa, ei mielestäni voida puhua enää pelkästä harrastuksesta. Kilpasarjassa “harrastukseen” sitoudutaan eri tavalla ja joukkueen sekä jokaisen sen yksilön toiminta on tavoitteellista ja toiminnalla tähdätään muuhunkin kuin liikunnan riemuun tai hyvään fyysiseen kuntoon. 

 

Edellä kirjoittamani saa monen pelaajan arjen kuulostamaan siltä, ettei varsinaisia vapaapäiviä ole, mikä on täysin totta. Mistä me pelaajat sitten saamme motivaatiota tehdä tätä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Tein itse lopetuspäätöksen keväällä 2019 ja kuinka kävikään, vuoden jälkeen palasin lajin pariin. Välivuoteni aikana huomasin, miten kaipasin joukkueen kanssa yhdessä tekemistä, sitä että urheilun riemut ja pettymyksen voi jakaa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Uskoisinkin, että juuri joukkue ja joukkuehenki on se, joka motivoi pelaajat saapumaan hallille väsyneenä työ- ja koulupäivän jälkeen ja pelaamaan vielä tämän yhden kauden monetta vuotta putkeen. Joukkueurheilussa nimittäin koetaan ja opitaan sellaisia asioita, joita en usko muualta saatavan ja niitä on vaikea avata ihmisille, jotka eivät ole joukkueurheilun hienoutta kokeneet. 

 

Joukkueesta muodostuu usein niin sanottu toinen perhe, sillä aikaan yhdessä vietetään paljon. Itse kuulun tämän kauden Ilveksen uusiin tulokkaisiin ja kesällä reeneihin mennessäni en montaakaan pelaajaa ennestään tuntenut. Nyt vajaan puolen vuoden aikana olen päässyt tutustumaan mahtaviin uusiin ihmisiin ja joukkueen vanhuskaartiin kuuluvana päässyt myös seuraamaan monien nuorten lahjakkuuksien kehittymistä, ensimmäisiä SM-sarja maaleja sekä maailmanluokan pelaajien haastamista kentällä. Uskon että moni pelaaja voi allekirjoittaa sen, että hallille saavuttaessa väsymys sekä muun elämän stressi väistyvät ja joukkuekavereiden jutut saavat nauramaan huononkin päivän jälkeen. Toisia tsempataan, kysellään kuulumisia ja nautitaan urheilusta ja tekemisestä yhdessä, tästä on mielestäni joukkueurheilussa parhaimmillaan kyse ja tämän vuoksi itsekin “vielä tämän yhden kauden pelaan”

-Tuuli Uusitalo, Ilves Ringette