Jäätilanteen ja harjoitteluolosuhteiden eriarvoistava vaikutus

11.11.2020, Ringette Walapais ry

 

Onko ringetellä tasa-arvoinen asema jäälajien keskuudessa? Tapetaanko jäällä pelattava ringette sukupuuttoon kaupungeissa? Halutaanko ringetestä tietoisesti tehdä pienten paikkakuntien erikoisuus? Halutaanko, että tulevaisuudessa ringeten arvokisamitalikahvituksia ei Suomessa järjestetä?

 

108 lisenssin alaista harrastajaa. 7 ikäryhmää. 244,50 tuntia jääaikaa kaudessa. Kun tästä jääajasta käytetään kotipeleihin 48,50 tuntia, keskimääräiseksi kuukausittaiseksi harjoitteluajaksi saadaan 3,2 tuntia kuukaudessa ikäryhmää kohden. Kuukausittaista jääharjoitteluaikaa saadaan nostettua keskimäärin 6,5 tuntiin kuukaudessa, kun jäällä harjoittelee kaksi tai parhaimmillaan kolme eri ikäryhmää yhdessä. Turvallisuussyistä yhteisiä harjoituksia voidaan tehdä vain rajallisesti. Miltä kuulostaa?

 

Yllä oleva laskelma on todellisuutta Vantaalla. Tai olisi ollut viime kaudelle, ellei harrastustoiminta olisi keskeytynyt koronaepidemian vuoksi. Tällä kaudella harrastajamäärien noustessa ja vastaavasti käytettävissä olevan jääajan laskiessa ikäryhmämme pääsevät harjoittelemaan jäällä entistäkin vähemmän.

 

Tavoitteellinen harjoittelu edellyttää kunnollisia harjoitteluolosuhteita. Ringette on jäälaji, jossa harjoittelu tapahtuu pääsääntöisesti jäällä. Kuivaharjoittelu on tärkeä osa kokonaisharjoittelua, mutta sillä ei voi korvata jäällä tapahtuvaa harjoittelua. Suosituksen mukaisesti 10–11-vuotiaiden ringeten pelaajien olisi hyvä harjoitella oman joukkueensa kanssa viisi tuntia viikossa (Kihu). Oman tulkintani mukaisesti tästä tulisi jääharjoittelua olla kolme tuntia viikossa. Tämä toteutuukin monessa seurassa. Vantaalla tämän ikäiset tytöt pääsivät viime kaudella harjoittelemaan jäällä oman ikäryhmänsä kanssa viikossa keskimäärin alle tunnin, kun kotipelit pelataan omilla harjoitusvuoroilla.

 

Harrastusolosuhteet eivät aseta pelkästään eri ringetteseuroja eriarvoiseen asemaan. Jääajan puute on uhka koko lajille. Seurat eivät voi kasvaa kysynnän mukaan vaan joutuvat rajoittamaan harrastajamääriään ja peliryhmiään. Näin lajin eteenpäin vieminen on yksinomaan niiden seurojen varassa, joilla harrastusolosuhteet ovat kunnossa ja jääaikaa tarjolla. Uskon ja väitän, että siksi lajin huipulle ponnistetaankin suhteessa harrastaja- ja asukasmääriin nähden juuri pieniltä paikkakunnilta, joissa jääaikaa on enemmän tarjolla. Vai miten muuten selittäisimme sen, että vuoden 2019 maajoukkueessa kasvattajaseurakseen ilmoitti alle 50 000 asukkaan kunnan alueella toimivan seuran 61 % pelaajista? Näistä kolmasosa alle 10 000 asukkaan kunnan seuran (SKRL, ringettemaajoukkue).

 

Vantaalla on neljä jäähallikaukaloa. Yli 230 000 asukkaan kunnassa määrä on sama kuin yli kolme kertaa pienemmässä Hämeenlinnassa.  Samankokoisessa kaupungissa Tampereella jäähallikaukaloita on käytössä 10 (jäähalliportaali.fi) Jäsenmäärään nähden ringette saa vähiten jäätunteja Vantaalta verrattuna jääkiekkoon ja taitoluisteluun (jäätarveselvitys Vantaa seurat). Suhdeluku ringeten ja jääaikakisassa voittavan seuran välillä on 1:10. Poliittisella eriarvoistamisella vahingoitetaan ei pelkästään vantaalaista ringetteä, vaan ringetteä lajina. Väitän, että Suomen ja maailman huipulla halutaan mieluummin nähdä muiden jäälajien edustajia kuin ringeten. Miten muuten selittäisimme tämän eron?

 

Miten jäätilannetta ja harjoitteluolosuhteita voidaan parantaa? Kaikki lähtee riittävästä määrästä harjoittelupaikkoja ja niiden tasapuolisesta jakamisesta. Vain näin taataan olosuhteet, joissa harjoittelua voidaan tehdä sekä tavoitteellisena harjoitteluna että kuntoa kohottavana harrastustoimintana. Turussa otettiin käyttöön malli, jossa jääaika on jaettu pisteytysjärjestelmän avulla eri seurojen kesken. Pisteytys perustuu sekä harrastajamäärään että joukkue-/ryhmämäärään. Mielestäni tämä on malli, joka pitäisi ottaa käyttöön myös muissa kaupungeissa. Malli viestittää tasa-arvoista kohtelua eri jäälajien välillä.

 

Miksi muiden kuin vantaalaisten pitäisi asiasta välittää? Siksi, että Vantaa ei ole ainoa paikkakunta, jossa ringeten harrastusolosuhteet ovat puutteelliset, jääaika kortilla ja jäänjako epätasa-arvoinen. Siksi, että ringette on lajina nuori ja kehittyy globaalin harrastajamäärän kasvaessa. Siksi, että lasten, nuorten ja aikuisten liikuttaminen myös ilman tavoitteellisuutta on meidän kaikkien seurojen etu, johon tarpeeseen emme pääse vastaamaan täysipainoisesti tällä hetkellä. Siksi, että myös meidän suurilla paikkakunnilla asuvien lapsilla on haaveita olla uusia Anne Pohjoloita, Susanna Tapaneja ja Emmi Mereliä ja saada harjoitella tavoitteellisesti. He ovat motivoituneita ja harjoittelevat tavoitteellisesti niillä resursseilla, joihin heillä on omalla paikkakunnallaan mahdollisuus. Siksi, että ringetelle kuuluu tasa-arvoinen asema jäälajien keskuudessa ja se on meidän kaikkien seurojen ja jokaisen harrastajan yhteinen asia. Siksi, että alati kaupungistuvassa Suomessa emme halua, että juniori- ja harrastesarjoja pelataan edes osin tossuringettenä.

 

Sari Rautio

Viestintä, Ringette Walapais ry