Tunteet pelissä

06.11.2020, Seiskat Ykkönen

 

Tähän alkuun haluan mainita ja painottaa, että minä en ole minkään alan asiantuntia ja kohta lukemasi teksti pitää sisällään minun ajatuksiani ja pohdintojani.

 

Monesti kun puhumme tunnekäyttäytymisestä pelitilanteessa, ajattelemme tunteiden mitätöintiä niin sanottua ”tunteiden nollausta”. Haluaisin tässä kirjoituksessa tuoda esille ajatuksiani tunteista, tunnekäyttäytymisestä sekä etenkin siitä, miten ne vaikuttavat peliin. Tämä aihe on ollut meidän joukkueessamme esillä jo muutamaan otteeseen tämän kauden aikana. Tunteet leviävät joukkueessa pelaajien kesken salaman nopeasti sekä positiiviset että negatiiviset tunteet. Pelaamme lajia, jossa suoritamme yksilönä koko joukkueelle, pelaamme joukkueena, mutta silti käytämme hyväksi jokaisen yksilön vahvuuksia. Kun yksilön tunteet siirtyvät innostuneesta ja iloisesta negatiiviseksi pelissä, miten se vaikuttaa koko joukkueeseen? Kuinka pystyt yksilönä esimerkiksi epäonnistumisen jälkeen sivuuttamaan pettymyksen, ettei se muutu suruksi ja näin leviä koko joukkueeseen? Entä miten pystyt yksilönä luomaan koko joukkueelle positiivista tunnetta, miten paljon sinun tunteesi vaikuttavat koko joukkueeseen?

 

Yhden pelin aikana käyn henkilökohtaisesti läpi koko tunteiden laajan kartan; ilo, pelko, rakkaus, suru, viha, yllätys… Ilo saa minut kannustamaan koko joukkuetta, iloitsemaan omia ja muiden onnistumisia, innostumaan ja rentoutumaan. Pelko saa minut huolestumaan, jos jollekin sattuu jotain kentällä. Rakkaus saa minut luottamaan omaan joukkueeseeni. Suru saa minut kokemaan pettymystä ja syyllisyyttä epäonnistumisista. Viha saa minut ärtymään ja turhautumaan tappiosta tai tappioasemasta, se saa minut raivostumaan, jos kuulen vastustajan tai katsojien huutelevan törkeyksiä meidän joukkueellemme. Yllätys saa minut ällistymään esimerkiksi upeista maaleista, se saa minut jännittämään lopputulosta ja ilahtumaan voitosta.

 

Pelin aikana joukkueen ilmapiiri on isossa roolissa, jos kaikilla on iloinen tunne ja koko joukkue luottaa itseensä ja toisiinsa, on lähtökohdat peliin hyvät. Kun negatiiviset tunteet alkavat kuohumaan pelin aikana, lähtökohdat muuttuvat radikaalisti. Jos joukkueen kesken vallitsee epätoivo, pettymys, lamaannus ja turhautuminen tiedämme kaikki, että sieltä on vaikea nousta takaisin iloiseen ja luottavaiseen toimintaan. Jokaisen pelaajan tulisi siis omalla toiminnallaan välittää joukkueelle positiivisia tunteita, vaikka kuinka negatiiviset tunteet olisivat ottamassa vallan. Mielestäni jokaisen pelaajan olisi silti hyvä ymmärtää, että tunteita ei pitäisi, eikä saisi mitätöidä edes pelin aikana. Kaikki tunteet ohjaavat meitä toimimaan ja ne motivoivat käyttäytymistämme. Ne auttavat meitä sekä kentällä että sen ulkopuolella. Kuitenkin on hyvä muistaa, että tunteet eivät aina ole faktoja todellisuudesta, jos tunnet epävarmuutta, et silti välttämättä ole epäpätevä. Jos tunnet olevasi peloissasi, et silti välttämättä ole vaarassa. Miten löytää se kultainen keskitie, missä negatiivisia tunteita ei täysin mitätöidä, mutta ulospäin näytät itsestäsi vain positiivisuutta? Tähän minulla ei ole vastausta, jos jollain on, olen pelkkänä korvana!

 

-Neea Lampinen