Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Konkarit kynän varressa
13.01.2022, VG-62 edustusjoukkue
Kuva: Timo Kupiainen
Olemme pelanneet ringetteä kaikki yli 20 vuoden ajan. Vuosiin on mahtunut paljon, mutta mikä meidät motivoi edelleen jatkaamaan vuosien vieriessä ja ikämme karttuessa? Tässä hieman meidän ajatuksia:
Ringette on muuttunut vuosien varrella paljon ja nopeutta peliin on tullut lisää. Varusteista etenkin mailat ovat kehittyneet ja komposiittimailoja näkee jo lähes joka joukkueen riveissä.
Ikäero joukkueessamme on melko suuri, vaikka sarjan suurin se ei taida ollakaan. Ikäeroa ei joukkueen toiminnassa usein huomaa, vaan kaikki välillä loistavat juttujensa lapsellisuudella tasaisesti.
Viime kaudella Koronan katkaistua sarjan tuntui, että arki-illoista puuttuisi jotakin. Kalenterista ei katsotukkaan milloin hallille pitäisi saapua, ja treenaaminen oli normaalista poiketen täysin oman suunnittelun varassa. Silloin muistui mieleen joukkueurheilun ehdoton hienous eli se joukkue.
Meidän ehdoton ylpeytemme on oma koppi, josta muodostuu kauden aikana toinen koti. Joukkueesta muodostuu perhe, joiden kanssa mielellään viettää muutakin vapaa-aikaa. Pidempienkin taukojen jälkeen joukkueeseen on aina kiva palata ja usein samat kaverit ovat hallilla vastassa vuodesta toiseen.
Eli summasummarum koppi on toinen kotimme, joukkue toinen perheemme ja kelta-musta värimme!
Susanna Myllymäki, Susanne Heinonen, Nea Nieminen & Melina Väkiparta
Uusi vuosi, aidosti uudet kujeet?
08.01.2022, Hyvinkää Storm
Uusi vuosi, uudet kujeet. Mikä kulunut klisee. Todellisuudessa harva jaksaa ravistella tapojaan ja tottumuksiaan puolivillaisesti heitettyä lupausta laajemmin. Eikä aina tarvitsekaan uudistua. Myös vanhassa on vara parempi ja kokemus tuo näkemystä. Kultainen keskitie kestävään uudistumiseen löytyneekin jostakin uutuuden avoimen ihannoinnin ja vanhassa viisaasti pysyttäytymisen välimaastosta.
Tapamme tehdä istuvat syvässä ja niiden muuttaminen vaatii rohkeutta katsoa tilanteita uusista kulmista. Epämukavuusalue tuntuu kurjalta, mutta tuloksena voi löytyä jotakin mullistavaa. Siksi aionkin uuden vuoden kunniaksi tölviä ajattelemaan jotakin, mikä ehkä ensikuulemalta nostattaa karvat pystyyn ja pöyristyttää. Kysyn, mitä jos ringette ja jääkiekko eivät olisikaan verissäpäin harrastajista kilpailevia lajeja, vaan toisiaan eteenpäin auttavia kumppaneita? Voisivatko lajit olla ratkaisuja toinen toisilleen?
Hyvinkää Stormissa olemme toteuttaneet käytännön kysynnästä syntynyttä ratkaisua, jossa ringette ja jääkiekko toimivat luontevassa yhteistyössä. Seurastamme löytyy harrastetason joukkue naisille sekä jääkiekosta että ringetestä. Molempien lajien harrastaminen on mahdollista halukkaille samojen seuravärien alla, kahden lajin kustannusrasitukseen sovitetuin maksujärjestelyin.
Muutamia vuosia jatkunut lajiyhteistyö on poikinut näkyviä tuloksia. Kiekkokaukaloihin ringettetaustaiset naiset ovat tuoneet luistelunopeutta, vauhtia ja pelinrakennustaitoa. Ringettekentällä kiekkopelien tuomat erilaiset ärsykkeet näkyvät mm. kamppailuvoimana, vartalon monipuolisempana käyttönä erilaisissa tilanteissa sekä monipuolistuneina pelillisinä ratkaisuina. Kuriositeettina voitaneen mainita, että molemmat joukkueet siirtyivät joulutauolle sarjojensa kärkikaksikossa.
Vaikka yksilöllinen ja pelillinen kehitys vielä aikuisiällä ja harrastesarjatasolla on arvo sinänsä, ratkaisun merkittävyys korostuu mielestäni ennen kaikkea siinä, että yksikään kahden lajin harrastaja ei ole lopettanut kumpaakaan lajia. Into ja intressi säilyvät, kun ärsykkeet ovat vaihtelevia ja haastavat eri tavoin. Loukkaantumisilta on vältytty, kun liikkuminen vahvistaa ja kehittää monipuolisesti.
Ennen kaikkea, kontribuoimme ratkaisulla kahden kilpailevan lajin elinvoimaan, ottamatta mitään keneltäkään pois. Olemme siitä äärimmäisen ylpeitä!
Erilaisten urheiluliittojen ja lajiväen helmasynti on se, että oman lajin erinomaisuutta ja erityislaatuisuutta vaalittaessa tulee helposti suljettua ovia yhteistyöltä ja aseteltua itseään vastustajaksi sen sijaan, että etsisi synergioita, yhteistyötä ja - ennen kaikkea - lajia harrastavien lasten, nuorten ja aikuisten etua pitkällä tähtäimellä. Laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta liikunta- ja urheilukentän syvin arvo piilee jossakin aivan muualla kuin pääsarjatasoilla.
Suomi on pieni ja maantieteellisesti hajanainen harrastemarkkina pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta. Ikäluokkamme pienenevät huomattavasti tulevaisuudessa. Lajit eivät voi raivata elinvoimaa ja -tilaa toistensa kustannuksella. Sen sijaan pitäisi rohkaistua ajattelemaan, miten tuemme toinen toisiamme kehittymään ja säilyttämään kyvyn ylläpitää harraste- ja sarjatoimintaa sekä laadukasta kilpaurheilutoimintaa myös tulevaisuudessa mahdollisimman laajassa lajikirjossa.
Ringetteväelle tuttu lajiairut Susanna Tapani on mielestäni hyvä esimerkki ringeten ja jääkiekon lajiyhteistyöstä kaikkinen sen kompleksiteetteineen. Ringette mukana lajivalikoimassa voi nostaa pelaajan jääkiekon naisten maajoukkueen ykköskenttään. Se ei ole menestyksen tae, mutta merkittävä rooli siitä on ollut Tapanin matkalla varmasti. Helmikuussa ringettetähti Tapani matkustaa naisten jääkiekkomaajoukkueen mukana olympialaisiin, urheilun yhteen legendaarisimmista globaaleista tapahtumista. Se ei ole ringeteltä pois. Hänestä tehtäneen jälleen lukuisia kansainvälisiä haastatteluja, joissa mainitaan, miten hänen jääkiekkourallaan ringetellä on ollut keskeinen merkitys. Sorrun nyt spekuloimaan, mutta Tapanin seura- ja pelihistoriaa seuratessa voi havaita, että vetoa ja vaatimuksia lajien preferointiin tullee molemmilta lajiliitoilta riippuen siitä, minkä lajin arvokisat ovat kulloikin tuloillaan. Miten turhaa, lyhytnäköistä ja ankeaa!
Toistan kunnioituksella kotikaupunkini Hyvinkään kasvatin, U20-ikäluokan miesten jääkiekon maajoukkuevalmentaja Antti Pennasen, jakamaa filosofiaa, jota hän auliisti puhuu julkisuudessa. Hän on huolissaan lasten varhaisesta erikoistumisesta yhteen lajiin, omaehtoisen liikkumisen vähyydestä sekä urheiluharrastusten, etenkin jäälajien, alati kohoavista kustannuksista. Hän pohtii avoimesti, että kestävämpi tie huipulle on useamman lajin tuoman monipuolisen pohjan kautta. Tätä näkökulmaa tukevat lukuisat tutkimukset.
Samaan hengenvetoon lajiliittoihimme ja seuroihimme on kuitenkin pesiytynyt kummallinen erikoistumisen eetos, jossa ajatellaan, että yhden lajin tahkoaminen on ainoa oikea tapa toteuttaa urheiluharrastamista. Ratkaisussa hämärän peitossa on mm. se, mitä tällä pyritään saavuttamaan lyhytjänteisen urheilullisen menestyksen lisäksi? Yksittäisiä huippuja? Maajoukkueellinen pelaajia tuomaan kultaa ja kunniaa? Laadukas aikuisten kansallinen kilpasarja? Iloisesti urheilevia lapsia ja nuoria? Pitkäjänteisesti lajiin sitoutuneita, liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan omaavia ihmisiä, jotka tartuttavat elämäntavan aikanaan myös omiin lapsiinsa?
Ringette on lajina loistava ja laadukas monessa mielessä. Sen liikunnallisuus on erinomainen ja monipuolinen. Se ohjaa harrastajaansa joukkuepeliin, yhteistyöhön ja aktiiviseen vuorovaikutukseen. Samalla ringette on verrattain pieni laji, joka kamppailee lasten ja nuorten huomiosta ja heidän vanhempiensa rahoista yhtä kiivaasti kuin muutkin lajit. Ringetellä ei ole varaa kääntyä liiaksi sisäänpäin. Ringette on lajina asemassa, jossa sen elinehdoksi tullee tulevaisuudessa muodostumaan onnistunut yhteistyö ja avoimuus poikki lajikentän. Ringetellä on hyvä mahdollisuus toimia keskustelun herättäjänä, yhteistyön käynnistäjänä ja esimerkkinä sille, että omaa arvoaan vaaliakseen voikin rohkeasti antautua yhteistyöhön poterossa jurottamisen sijaan.
Vuoden vaihtuessa lähetänkin kuvitteellisen raketin matkaan toiveen, että uuden vuoden kunniaksi ringetteliitto ja jääkiekkoliiton tyttö- ja naiskiekko avaisivat molemmat ovet toisilleen, paiskaisivat kättä, kävisivät samaan pöytään ja aloittaisivat rakentavan dialogin siitä, miten lajit voisivat rakentaa peliä toinen toisilleen - ottamatta mitään toisiltaan pois. Uskallan väittää, että järkevästi rakennetun ja jo pienestä harrastajasta mahdollistetun lajiyhteistyön kautta meillä on tulevaisuudessa laadukkaammat ja elinvoimaisemmat naisten SM-sarjat molemmissa lajeissa sekä entistä vahvemmat maajoukkueet, joista toisessa olympiahaaveesta voi tulla muutamille urheilijoille totta.
Laura Salminen
Kirjoittaja on aikuinen nainen, jonka nykyiseen lajikirjoon kuuluvat sulassa sovussa ringette, jääkiekko ja jalkapallo. Hänen harrastehistoriansa kattaa edellä mainittujen lisäksi mm. kaukalo- ja jääpallon, alppihiihdon, rugbyn, yleisurheilun, viulunsoiton, kuorolaulun ja kunnallispolitiikan.
Psyykkinen valmennus
06.01.2022, Helsinki Ringette SM-joukkue
Saimme kesällä lisää ammattitaitoa valmennustiimiin, kun mukaan jengiin liittyi urheilupsykologi Janica Järvenpää. Janica on itse pelannut ringetteä aikoinaan naisten SM-sarjassa, lajin henkisen puolen ongelmat ovat siis hänelle tuttuja.
Osa joukkueestamme on saanut psyykkistä valmennusta jo esimerkiksi koulussa, mutta osalle tämä on ensimmäinen kerta. Psyykkinen puoli on urheilussa lähes yhtä tärkeässä roolissa kuin fyysinenkin, joskus jopa tärkeämmässäkin. Meillä on todella nuori ja kokematon joukkue, joten psyykkisellä puolella löytyy valtavasti kehitettävää.
Janican kanssa ollaan kokoonnuttu yleensä kerran viikossa yhdessä juttelemaan eri aiheista. Ollaan työstetty esimerkiksi asioita kuten: miten päästä epäonnistumisesta yli, miten parantaa joukkuehenkeä sekä ymmärtää toisen toimintatapoja paremmin. Joskus käydään läpi myös akuutteja fiiliksiä ja ongelmia. Osa on käynyt juttelemassa myös kahdenkesken mieltä painavista asioista.
Toivotaan ja uskotaan, että tämän kauden jälkeen olemme kasvaneet niin yksilöinä kuin joukkueenakin tällä osa-alueella hurjasti eteenpäin. Työt jatkuu. Nähdään halleilla!
Janica kommentoi kulunutta kautta näin: "On ollut niin kiva päästä takaisin ringeten pariin ja yhteistyö Helsinki ringeten kanssa on ollut antoisaa! Ollaan päästy psyykkisessä valmennuksessa(kin) hyvin alkuun ja saatu mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. Tästä on hyvä jatkaa, en malta odottaa mitä loppukausi tuo tullessaan!''
Ystävyyttä yli ringetterajojen
05.01.2022, FoPS ringette
Suomessa on kolmisenkymmentä ringetteseuraa, jotka sijoittuvat aina Uudeltamaalta Pohjois-Savoon asti. Ringeten eteen tehdään paljon töitä seuratasolla, jotta pelaajat saavat urheilla mielekkäässä porukassa, sekä kehittyä niin joukkueena kuin yksilöinä. Ringette on joukkuepeli, eli ottelutilanteessa tehdään kaikkensa, jotta oma joukkue onnistuu parhaalla tasollaan. Ottelun aikana vastustajat pidetään vastustajina, mutta pelin jälkeen voikin jo hymyillä ja moikkailla ringettekavereille ympäri Suomea. Vai voiko?
Ringetteseurojen tai -pelaajien määrä ei ole valtaisa. Tästä syystä usein “omistaan” pyritään pitämään kiinni ja paikallisen urheiluseuran jatkuvuuteen vaikuttaa jokainen seurajoukkue. Useilla paikkakunnilla kausittain toistuva epävarmuus oman joukkueen jatkumisesta aiheuttaa varmasti suurimmat kitkat pelaajaliikenteessä. Jos itselle on tärkeintä saada pelata lähikaupungin joukkueessa tuttujen pelikavereiden kanssa, niin se kirpaisee kuulla, että joku suunnittelee seuran vaihtamista tai jopa lopettamista. Mutta tärkeintä olisi nähdä muutosta tekevän pelaajan näkökulma. Ehkä hän kaipaa uusia haasteita pelikentille, tai vaativan lajin ylläpito ei vain juuri nyt sovi hänen elämäntilanteeseensa.
Mitä tulee siihen, että vastustajille ei moikata hallilla pelin jälkeen. Suurin ongelma on varmasti se, että emme tunne toisiamme. Kuten aiemmin tekstissä nousi, pelaajia ei ole paljoa, mutta toisaalta ei ole myöskään seurarajoja ylittäviä tapahtumia, joissa ehtisi tutustua toisiin. Turnaukset ovat suuren kokoluokan tapahtumia, joissa kuitenkin on tärkeintä kasvattaa oman joukkueen yhteishenkeä tiukkojen aikataulujen puitteissa. Vieraisiin tiimeihin ei ehdi jutustelemaan, eikä se välttämättä ole toiveenakaan. Olisiko siis kilpaurheilijoitakin varten mahdollista järjestää matalan kynnyksen tapahtumia, joissa uusia ystävyyssuhteita muiden pelaajien kanssa voisi muodostaa?
Vuosi 2022 onkin vasta aluillaan, mutta kaikki varmasti toivomme epävarmuuden hellittävän ja arjen pyörivän normaalisti. Iloa ja onnea uudelle vuodelle, sekä tsemppiä loppukauteen koko ringetteyhteisölle! Nyt, kun edes pelaaminen ei ole itsestäänselvyys, niin pidetään pää ylhäällä ja moikataan, kun tavataan!
Tytti Nyrönen, FoPS Ringette edustuksen varakapteeni, sekä -viestintävastaava
Puheenjohtajan blogi: Elinvoimainen ringetteseura?
29.12.2021, Puheenjohtajan blogi
Suomen Ringetteliiton missio eli olemassaolon tarkoitus on tiivistetty liiton strategiassa 2021-25 seuraavasti: ”Suomen Ringetteliitto tekee ringetestä elinvoimaisen liikunta- ja urheilulajin kehittämällä lajia ja sen toimintaedellytyksiä.” Ringetteä lajina voisi teoriassa kehittää ilman seurojakin, mutta toimintaedellyksiä ei olisi, puhumattakaan elinvoimaisuudesta. Miten toimintaedellytykset ja elinvoimaisuus liityvät yhteen?
Jotta ringetteseurat olisivat elinvoimaisia, niiden toimintaedellytysten olisi hyvä olla kunnossa. Liitto luo toiminnalle puitteet sekä tukee seuroja viestinnällä, markkinoinnilla, osaamisen kehittämisellä ja toiminnan ohjauksella. Seuroille jää kuitenkin toimintaedellytyksiin mittava omavastuu, jotta elinvoimaisuus saavutetaan.
Olen hahmotellut ringetteseurojen elinvoimaisuudelle kymmenen toimintaedellytystä. Nämä kuvastavat omaa käsitystäni asiasta ja niiden haastaminen on jopa suositeltavaa. Olen tietoinen siitä, etteivät kaikki seuramme täytä kaikkia toimintaedellytyksiä ja pienimmät eivät niistä ehkä puoliakaan. Kaikkia näistä ei ole edellytetty eikä välttämättä edes ohjattu tekemään. Näin jätänkin lukijan harkittavaksi sen, miten näitä asioita kannattaisi pohtia omassa ringetteyhteisössä. Tavoiteltavan arvoisina, utopioina vai osoituksena liiton vieraantumisesta kentältä, josta joskus kuulee puhuttavan?
Ensimmäinen elinvoimaisuuden toimintaedellytys on jatkuvuus; mahdollisuus saada uusia harrastajia. Tässä kohden avainasemassa on ringette- ja luistelukoulu. En usko, että on montaakaan seuraa, jotka eivät pidä tätä itsestään selvyytenä.
Toinen on ringeten omakohtaisen kokeilun merkitys. Renkaan käsittelyn helppous ja sen myötä onnistumisen elämysten saavuttaminen jo hyvin varhaisessa vaiheessa harrastusta ovat harvinaislaatuisia ominaisuuksia. Niitä ei näe ulkoapäin. Ne on koettava itse. Jokainen nämä kokenut arvostaa ringetteä ihan eri tavalla kuin ulkoisen mainekuvamme perusteella. Siksi olisi todella tärkeää, että kokeilun mahdollisuus voitaisiin tarjota yhä useammalle.
Kolmas elinvoiman edellytys on oman pelaajapolun olemassaolo. Jos seuroilla on edustusjoukkue, mutta ei siihen johtavaa omaa pelaajapolkua, on jatkuvuuden edellytyksenä pelaajien rekrytointi muista seuroista. Tämä on lyhytjänteistä toimintaa ja voikin olla tärkeää pohtia sitä, olisiko joskus tulevaisuudessa asetettava joku junioritoiminnan taso edellytykseksi ylimmän tason sarjalisenssille.
Neljäs toimintaedellytys on aktiivisuus neuvotteluissa jääajoista. Jäähallit ovat valtaosin kunnallisessa ohjauksessa, mikä merkitsee sitä, että niiden käytön tulee olla kuntalaisten kannalta yhdenvertaista ja tasapuolista. Perusteiden tulee kestää puolueeton tarkastelu. Näin ringeten tulee saada harrastajamäärää ja sen ikärakennetta sekä kilpailutoiminnan tasoa vastaava määrä jäätä käyttöönsä; ihan niin kuin minkä tahansa muunkin jäälajin.
Viides tekijä on ringeten ”poliittinen” hyväksyttävyys. Mikäli joskus tarvitaan kunnan tukea, sen saatavuus voi olla kiinni henkilötason suhteista. Kunnanjohtajan tai liikuntajohtajan suhtautuminen ringetteen ja siten myös seuraan voi olla kiinni siitä, etteivät he ole koskaan nähneet ringetteä pelattavan. Yksi lajimme vahvuuksista on sen mahdollisuus yllättää positiivisesti. Sitä ei kannata jättää käyttämättä.
Kuudes toimintaedellytys on harrastajien jatkaminen, erityisesti C-juniori-iässä. Tämä piirre on tyypillistä kutakuinkin kaikissa urheilulajeissa. Drop-out ei poistu käskemällä, mutta siihen voi vaikuttaa kuuntelemalla. Kun nyt ollaan laajentamassa harrasteringetteä, on sopiva aika kysyä nuorilta, mitä he omalta harrastukseltaan toivovat.
Seitsemäs elinvoiman edellytys on ringeten näkyvyys ulospäin. Olemme ottaneet leveällä rintamalla ison harppauksen some-vuorovaikutuksessa, mistä suuri kiitos kuuluu juuri nuorille. Se, mitä nyt tarvitaan, on näkyvyys jäähallin ulkopuolella. Valtakunnallisesti asia on liiton ydintoimintaa. Paikallisesti se on seurojen käsissä. Ottelutapahtumiin liittyen, tempauksiin ja talkoisiin, seurapaitapäivinä ja muina tilausuuden tarjoajina. Vanha klisee ”out of sight – out of mind” on nykyään vielä enemmän totta.
Kahdeksantena tulee luottamus- ja toimihenkilöstö. Ringette nojaa vapaaehtoisiin, joista huomattava osa muodostuu harrastajien vanhemmista ja lähisukulaisista. Tässä on riskinsä, koska harrastajien mukana voi seurata seurojen vaihtoja tai lopettamisia. Olisi todella hyvä, jos onnistuisimme saamaan mukaamme enemmän sellaisia vapaaehtoisia, joille palkitseva yhteisöllinen toimintamme tarjoaisi motivoivan harrastuksen.
Yhdeksäs tekijä on pelivälineiden ja varusteiden saatavuus. Milloin olette nähneet viimeksi ringettemailan tai renkaan urheiluvälinekaupassanne? Tämä ei ole ongelma pitkään harrastaneille, mutta kannattaa pohtia asiaa myös mahdollisten uusien harrastajien näkökulmasta. Monen muun lajin pelivälineitä on suuri valikoima jo pienemmässäkin kaupassa, marketit mukaan lukien. Harrastuskynnys voi olla joskus todella pienestä asiasta kiinni.
Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä tulee huippupeliemme yleisön määrä. Tämäkin kausi on osittanut, että suomalainen ringette on sekä korkeatasoista että viihdyttävää. Jäällä ei välttämättä näe Suomessa viikosta toiseen taidokasta ja vauhdikasta kamppailua, runsailla maaleilla ja loistavilla yksilösuorituksilla höystettyinä. Missään muussa naisurheilulajissa. Kannattaa uskaltaa pyytää ystäviä, tuttuja ja sukulaisia katsomaan ringetteä. Riskiä siihen, että uusi katsoja pettyisi, ei ole.
Tämä viimeinen koskee erityisesti edessä olevia MM-kisojamme. Niistä tulee hieno tapahtuma, joka tarjoaa korkeatasoisen urheiluelämyksen, kiihkeät taistelut voitosta niin naisten kuin junioreiden otteluissa, muuttuvia pelitilanteita ja jännitystä loppuun saakka, ratkaisumahdollisuuksien säilyessä viimeisille minuuteille. Tuvan täysi yleisömäärä antaa myös seuroille sekä taloudellisesti että tunnettuuden kautta sellaisen elinvoimasysäyksen, että siihen kannattaa tarttua. Yhdentenätoista elinvoiman lähteenä.
Talvisin terveisin
Markku Koli
SRiL ry:n puheenjohtaja
Lue lisää puheenjohtajan pohdintoja täältä.
