Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Kun ringette koukkasi mukaansa
09.03.2022, Liittohallitus
Muistan vielä ystäväni sanat korvissani: Tulette jäämään ringetteen koukkuun. Tämä tapahtui viitisen vuotta sitten, kun tyttäreni silmät ilosta loistaen tuli ringettekoulun ensimmäiseltä jäältä ja kysyi, milloin pääsee uudelleen. En silloin vielä tiennyt, että koukkuun jääminen tarkoittaa myös minua! Joukkueeseen siirtymisen yhteydessä nykäistiinkin hallilla hihasta ja kysyttiin joukkueenjohtajaksi. Siinä pestissä on ollut ihanaa seurata pelaajien ja joukkueen kasvua! Mutta ei koukkuun jääminen jäänyt siihen. Myöhemmin mukaan tulivat seuran hallitus, Ringetteliiton työryhmä ja hallituksen jäsenyys.
Ringette voi antaa paljon myös meille vanhemmille, joilla ei ole itsellään ringettetaustaa. Vapaaehtoisten rooli harrastamisessa onkin merkittää. Ilman meitä vanhempia ei huolto pelaa, pelikellot käy tai tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia ringeten edistämiseksi seurassa. Vapaaehtoisrooleja on erilaisia, ja niiden esittelyyn kannattaakin seurassa käyttää hetki aikaa.
Ringetteliiton toimintaan lähdin tutustumaan työryhmähaun kautta. Kun oma ringettetaustani on vielä lyhyt, mutta töiden kautta viestinnän ja markkinoinnin kehittäminen on tuttua, valikoitui viestintä ja markkinointi -työryhmä omaksi valinnaksi. Monesti meillä onkin paljon osaamista työelämästä tai muista harrastuksista, joista myös ringette hyötyisi.
Ja kun lajiin ihastui, niin rohkaistuin myös hakemaan Ringetteliiton hallitukseen. Työryhmissä ja hallituksessa tehdään paljon ringeten näkyvyyden ja lajin elinvoimaisuuden eteen. Tulevat MM-kisat ovat monella tapaa näytön paikka ringetelle. Otetaan tästä vuodesta kaikki irti ja tehdään ringette tutuksi niin lajina kuin yhteisöllisyyden näkökulmasta. Meistä jokainen voi tykätä somessa ringetteaiheisistä päivityksistä ja tällä pienellä eleellä lisätä lajin näkyvyyttä. Ja tietenkin olemme katsomossa kannustamassa Suomi voittoon!
Olen oppinut paljon uutta tällä lyhyellä ”ringetteurallani” ja saanut paljon uusia tuttavuuksia. Eikä oman pelaajapolun puuttumisesta ole ollut haittaa, vaan aikuisiällä mukaan lähteminen tuo erilaista näkemystä lajin tukemiseen ja kehittämiseen.
Lähdethän rohkeasti mukaan, kun seuraavan kerran kuulet, että joukkue, seura tai Ringetteliitto hakee vapaaehtoisia eri pesteihin! Sinulla on varmasti osaamista ja annettavaa, ja hyvässä porukassa on mukavaa opetella myös uutta.
Herttaliisa Tuure
Pelaajapolku, urheilijan tärkein matka
02.03.2022, Fops Ringette edustus
Olen pelannut ringetteä aina Forssassa, sillä seuramme on onnekkaasti pystynyt joka kausi takaamaan ikäluokalleni joukkueen. Tämä on siis käsittänyt jokaisen juniorivuoden, C- ja B nuoret, sekä nyt naisten edustusjoukkueen. Tottahan se on, että olen pelannut kahden seuran yhdistelmäjoukkueessa, sekä ali-ikäisenä hieman vanhempien joukkueessa. Mutta pääasia on aina ollut se, että koko pelaajapolkuni on mahdollistunut Fopsissa. Nykyistä lasten ja nuorten harrastusten tilannetta seuraamalla voi kuitenkin helposti todeta, ettei joka ikäluokalle joukkueen tarjoaminen ole itsestäänselvää. Pelaajapolkuihin voi ikävässä tilanteessa tulla aukkoja, kun harrastajia ja seuratoimijoita ei ole tarpeeksi.
Kaudella 2021–2022 Fops Ringetellä on ringetteleikkikoulu, G-, F-, E- ja D-juniorit, C-nuoret sekä edustusjoukkue. B-nuoria ei ole, sillä ikäluokan pelaajia on seurassa vain kourallinen. B-ikäluokan puuttuminen on tuottanut omia haasteitaan edustusjoukkueen toimintaan. Meillä ei ole varaa menettää omasta rosteristamme pelaajia, sillä edustusjoukkueen perässä ei ole joukkuetta, josta “lainata” pelaajia. Jotta lasten ja nuorten urheilu Forssan seudulla voidaan turvata, on tärkeää, että heillä on oman ikäisensä joukkuetoverit sekä vastustajat, jotta pelaaminen on mielekästä. Siksi on kuitenkin oltava tyytyväisiä, että meidän junioritilanteemme on näinkin hyvällä mallilla.
Allekirjoittanut toimii tällä kaudella ringetteleikkikoulun ohjaajana. Ryhmä kokoontuu sunnuntaiaamupäivisin ja joukkoon on vakiintunut kymmenisen lasta. Ohjaamiseen lähteminen on ollut hyvin opettavaista, sillä mielekkään ja kehittävän sisällön suunnittelu ja tuottaminen vaatii aikaa omasta vapaa-ajasta. Seuran eteen tehtävää vapaaehtoistyötä kauden aikana on ollut myös ringetteaiheiset koululuistelut. Olemme joukkuetoverini kanssa vieneet ringetteä Forssan ympäryskuntiin ja kaupunkeihin, joissa ringetellä ei vielä ole jalansijaa. Ikävä tosiasia on, että tyttökiekko ja ringette eivät pienillä paikkakunnilla mahdu samaan, sillä harrastajia ei ole tarpeeksi. Tiedon ja lajin levittäminen on kuitenkin saanut loistavaa vastaanottoa ja toiveena on, että uusia kasvoja alkaisi näkyä Forssan Urheilukentänkadulla.
Yhteenvetona; seuratoiminta turvautuu, kun lapsille ja nuorille on jatkuvaa ja mielekästä harrastustoimintaa tarjolla. Epävarmuus joukkueen jatkosta tai epätasaiset ottelut syövät kenen tahansa mielenkiintoa. Pienillä seuroilla ei ole varaa menettää pelaajia, jotta seura pysyy elinvoimaisena ja kiinnostavana. Jokaisen joukkueen olemassaolo nostaa seuran ja parhaimmillaan koko paikkakunnan imagoa. Vahva polku lapsesta aikuisurheilijaksi on hieno mahdollisuus, jota kannattaa vaalia kaikin keinoin.
Kirjoittanut Tytti Nyrönen, Fops ringette edustuksen varakapteeni sekä viestintävastaava
Uudet peliympäristöt kehittävät
24.02.2022, Kiekko-Espoo
Kuva: Timo Kupiainen
Kiekko-Espoon nuorimpien pelaajien näkökulma joukkueen vaihtamiseen. Neljä rookieta asteli Kiekko-Espoon kokeneeseen SM-sarjajoukkueeseen tälle kaudelle. Yksi meistä palasi takaisin Etelä-Suomeen, kaksi kaipasi uusia haasteita ja neljäs sai mahdollisuuden nousta kesken kauden korkeammalle sarjatasolle. Kolmen meistä kasvattiseura on EKS, joten kaikille meistä Kiekko-Espoo ei ollut täysin uusi seura. Kun olimme lapsia, katsoimme Kiekko-Espoon staroja ylöspäin ja vain haaveilimme SM-tasolla pelaamisesta. Vuodet kuitenkin vierivät ja nyt joukkue vaihdosten ansiosta, pelaamme esikuviemme kanssa samassa joukkueessa.
Vaihtaminen ei kuitenkaan ole helppo päätös. Vaihtoa miettiessä pelaajilla pyörii mielessä mm. pelikavereiden ja valmentajien mielipiteet. On kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mitkä ovat omat tavoitteemme ja missä niitä pääsisi toteuttamaan parhaiten. On siis suotavaa olla hieman itsekäs ja miettiä asiaa henkilökohtaisten tavoitteiden kautta. Loppujen lopuksi pelaamme ringetteä kehittyäksemme ja joukkueen lisäksi myös itsemme takia. Tärkeintä kuitenkin on peli-ilon säilyminen. On kuitenkin yksilöllistä, miten vaihtaminen joukkueiden välillä onnistuu. Uuteen joukkueeseen mukaan pääseminen, tarkkailun alla oleminen, pelko epäonnistumisesta ja luottamuksen ansaitsemisen joukkuekavereilta ei ole suinkaan itsestäänselvyys.
Näistä huolimatta vaihtaminen kannattaa, koska se tuo mukanaan paljon hyvää. Uusi peliympäristö, uudet valmentajat, -kenttäkaverit ja -pelitaktiikat haastavat pelaajia tottumaan uuteen ja erilaiseen ympäristöön. Näiden ansiosta pelaaja kehittyy sekä pelillisesti että ihmisenä eteenpäin. Rookiella on mahdollisuus tuoda oma persoonansa ja uusia tuulia joukkueeseen. Uutuuden viehätys ja peliajasta kilpailu motivoivat myös uudella tavalla.
On kiva huomata, että nykyään joukkueen vaihtamisessa on matalampi kynnys kuin aikaisemmin. Ainakin meidän neljän kohdalla se on vienyt meitä pelaajina eteenpäin. Kynnys voisi olla yhä matalampi ja vaihtamiselle ei aina tarvitsisi etsiä painavaa syytä. Toki joukkueen vaihtamista kannattaa harkita tarkasti. Olisi tärkeää, että joukkueesta lähteminen ei polttaisi siltaa takanaan ja mahdollisuus palata säilyisi.
Kirjoittajat: Kia Erkkilä, Jenna Hakkarainen, Minka Levander ja Mona Malk
RINGETTE ON PARASTA - MEIDÄN TYTÖT LLUJASTA
22.02.2022, Lauttakylän Luja, Ringette
Huittinen ei ole kovin perinteikäs ringettekaupunki, mutta mielenkiintoista historiaa meiltäkin löytyy. Vuonna 1999 ringette rantautui Huittisiin ja Ladyt ovat aloittaneet sen tehokkaana kuntoilumuotona ja yhteisenä harrastuksena. Lisenssipelaajia on löytynyt jo heti kuitenkin 24 kpl. Ensimmäinen turnaus on pelattu Tikkakoskella ja valmentajana toimi tällöin entinen SM-sarjapelaaja Marika Silvennoinen. Myös muutama harjoitusottelu kuului ensimmäisen kauden ohjelmaan. Seuraavina kausina toiminta pysyi samankaltaisena. Nuoremmat pelaajat saatiin innostettua mukaan kaudelle -04-05, jolloin mukana oli yli 30 peruskoululaista sekä varttuneempi harrastajajoukkue jatkoi edelleen. Ensimmäinen virallinen tyttöjoukkue osallistui sarjaan -08-09 pelaten F-junioreiden Hämeen sarjassa. Seuraavalla kaudella tyttöjen määrä kasvoi entisestään ja osallistuttiinkin jo kahden joukkueen voimin Hämeen-Pohjanmaan sarjaan. Tällöin perustettiin myös ensimmäinen E-juniorijoukkue. Tyttöjen vanhetessa ja uusien harrastajien myötä perustettiin myös C- ja D-joukkueet. Kauden -16-17 jälkeen pitkään koossa ollut C-joukkkue lopetti, ja pelaajat siirtyivät FoPSiin. Kyseisinä vuosina pelasivat kuitenkin F, E ja LujempiFoPS D. 2018-2019 toimi ainoastaan yksi F-joukkue, mutta tämän jälkeen ollaankin lähdetty taas uuteen nousuun.
Tällä hetkellä Lluja ringette koostuu kahdesta F-jun joukkueesta, joissa pelaa 14 innokasta (-12-14 synt) tyttöä. Joukkueet pelaavat Länsi-Suomen F-jun enemmän ja vähemmän pelanneiden sarjoissa. E-junioreiden joukkueessa on 13 (-09-12 synt.) tyttöä, joka pelaa Länsi-Suomen E-junioreissa. Muutama kokeneempi F pelaajaa on saanut tilanteen mukaan pelata molemmissa joukkueissa. Viime vuosina ringettekoulun toiminta ei ole näyttänyt hiipumistaan, josta on suuri kiittäminen loistavaa valmentajansa. Luja ringette harjoittelee kahdesti viikossa yhteisjäällä; E-jun hieman kauemmin. Molempien joukkueiden valmentajat urakoivat omistautuneesti talkoovoimin harjoituksista ja peleistä toiseen. Joukkueemme on tavoittanut pelaajia myös Säkylästä. Kevätkauden harjoituksiin on tullut lisäksi pari tyttöä Sastamalasta, jotka toivottavasti jatkavat seuraavallakin kaudella. Turnaukset ja pelit ovat sujuneet kuluvalla kaudella erityisen hyvin. Kokemuksen karttuminen ja ahkera harjoittelu ovat hioneet joukkueet supertiimeiksi, joiden taivalta on ollut hienoa seurata. Voittoja ja tasaisia pelejä on saatu nähdä todella monta. Tyttöjen vanhemmat ja taustajoukot ovat aina valmiita auttamaan kyydityksissä ja osallistuvat pelien ja turnausten järjestämisen aktiivisesti. Myös varainkeruu ja myyjäiset tms toteutetaan kaikkien yhteistyöllä.
Toivottavasti tulevaisuudessa kiinnostus lajiin säilyy ja näin ollen luonnollinen "jatkumo" takaisi joukkueiden pysyvyyden. Ensi kaudelle on kaavailtu vain yhtä F-joukkuetta, koska monta pelaajaa on siirtymässä E-junioreihin. E-joukkue tulee jatkumaan elinvoimaisena ja nyt näyttäisi sille että D-joukkue saadaan myös kokoon.
Reija, 3 ringettetytön äiti
Tötteröpallo hitsautti U21 maajoukkuerinkiä yhteen
17.02.2022, U21 nuorten maajoukkue
Hyvä joukkuehenki koostuu hyvästä fiiliksestä ja periksiantamattomuudesta ja yhteisöllisyys sujuvasta yhdessä tekemisestä, luottamuksesta pelikavereihin ja toimimisesta yhdessä joukkueena. Hyvän joukkuehengen ja yhteisöllisyyden omaava joukkue selviää tiukemmistakin pelitilanteista. Vaikka peli ei aina olisi sitä parasta mahdollista niin näillä pystyy taistelemaan pelin läpi. Tärkeää on, että jokainen pelaaja saa olla oma itsensä ja jokainen pelaaja tulee kuulluksi.
Hyvä joukkuehenki ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä myös maajoukkueessa. Kisavuosi on pyörähtänyt jo käyntiin ja vaikka ei tiedetä kuka kisoihin lähtee on silti tärkeää alkaa rakentaa vankkaa yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä leireillä jo nyt. Pelaajia tulee monesta eri seurasta, jolloin on tärkeää, että yhteisistä tavoitteista puhutaan ja näin pystymme yhdessä leireillä tekemään hommia tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka maajoukkuerinki koostuu hyvistä ja lahjakkaista yksilöistä sillä ei ole väliä jos hommia ei tehdä hyvässä yhteishengessä ja kohti yhteistä päämäärää.
Yhteishenkeä maajoukkueleireillä on rakennettu esimerkiksi erilaisten ryhmätehtävien kautta. Jokaisella leirillä ryhmät ovat koostuneet eri pelaajista ja näin jokainen pelaaja tulee tutuksi. Ryhmätehtäviä tehdessä joutuu kommunikoimaan ja joskus myös tekemään kompromisseja uusien ihmisten kanssa. Työpajat ovat rennompia yhdessä olon hetkiä. Tällä kaudella olemme päässeet esimerkiksi kehittämään uusia pelejä alkuverkoille, joista ehdottomana lempparina on ollut tötteröpallo. Nauru raikasi urheiluhallissa, kun pääsimme tutustumaan uusiin peleihin. Vaikka aihe oli rajattu niin ei tehtävää tarvinnut ottaa liian vakavasti.
”Tötteröpallo” onkin jäänyt maajoukkueleirin vakiosisällöksi. ????
Sarjapeleissäkin on huomattavasti lisääntynyt maajoukkueesta tuttujen pelaajien morjestaminen pelin jälkeen. Kentällä ollaan vastustajia, mutta sen ei anneta vaikuttaa pelin ulkopuolella, mikä on ollut kiva huomata.
Nyt korona aikana kaikkia tapahtumia ei ole pystytty järjestämään tai ne on toteutettu erityisjärjestelyin. Pandemian aikana leireillä muun muassa ollaan majoituttu mahdollisuuksien mukaan samasta seurasta tulevien pelaajien kanssa. Normaaleissa olosuhteissa pelaajat on majoitettu sekaisin. Se että ollaan majoituttu leireillä omien seuralaisten kanssa on se hieman ajanut pelaajia olemaan vain tuttujen pelaajien ja omasta seurasta tulevien kanssa ja nostanut kynnystä hakeutua tuntemattomampien pelaajien seuraan. Onneksi leireillä kuitenkin tehdään ryhmätehtäviä ja työpajoja, joissa pääsee toimimaan yhdessä myös muiden kanssa. Toivottavasti tämä tilanne tästä raukeaa ja päästään taas majoittumaan sekaisin pelaajien kesken.
Yhteishengen ja yhteisöllisyyden kehittyminen on ollut huomattavaa ja jokaisella leirillä joukkue on hitsaantunut enemmän ja enemmän yhteen, sekä leireillä olo on huomattavasti rennompaa. Vaikka jokainen leirille saapuva pelaaja tavoittelee paikkaa kisajoukkueesta niin silti jokainen kannustaa ja tsemppaa toisia pelaajia, kuten hyvän joukkuepelaajan kuuluukin. Vielä on kuitenkin kehitettävää, mutta onneksi kisoihin on vielä aikaa.
Toivotaan, että pandemiatilanne helpottaa pian ja päästään taas leireilemään!
Enni Ojala ja Eerika Viro U21
