Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
TET- HARJOITTELUSSA URHEILUSEURASSA
16.02.2022, Jääurheiluseura Haukat
Meillä Järvenpään Haukoissa on ollut tapana mahdollistaa TET-harjoittelijoille harjoittelupaikka ja meistä on tärkeää, että omat pelaajat pääsevät kurkistamaan mitä joukkuetoiminnan ympärillä tapahtuu. Tällä kertaa viikoilla 42-44 TET-harjoittelussa olivat Haukkakasvatit Inna ja Mimmi. Tytöt pääsevät nyt itse kertomaan millainen historia heillä on Haukoissa, miksi he halusivat tulla urheiluseuraan harjoitteluun sekä mitä kaikkea he ovat päässeet hallilla tekemään.
Olemme molemmat pelanneet ringetteä noin 10 vuotta Haukoissa ja viettäneet paljon aikaa jäähallilla pienestä asti, mutta emme ole nähneet jäähallielämää muusta, kuin pelaajan näkökulmasta, jonka takia tulimme Haukoille tettiin. Halusimme tietää millaista olisi olla töissä Haukoilla ja mitä kaikkea täällä töissä olevat ihmiset tekevät päivän aikana.
”Halusin jäähallille tettiin myös sen takia, koska isäni on ollut täällä töissä ja on edelleen seuran toiminnassa mukana ja minua kiinnosti nähdä, minkälaisessa paikassa hän työskentelee.” – Inna
Tämän kuluneen kahden viikon aikana olemme päässeet tekemään monipuolisesti erilaisia työtehtäviä mm. ohjanneet luistelukoulua, pelijäitä sekä päiväkotijäitä, tehneet tietokoneella PowerPoint esityksen, kirjannut tuloksia Excel taulukkoon sekä merkinneet pelejä tulospalveluun ja saaneet ideoida Haukkojen tulevaa joulukalenteria sekä ”pääsimme” myös siivoamaan luistelukoulun häkkivaraston. Tetissä on ollut mielestämme kivaa, olemme tykänneet siitä, kun on päässyt tekemään erilaisia tehtäviä. Ilmapiiri on ollut rento ja mukava. Meille on aina määrätty jokin tehtävä, jota olemme päässeet suorittamaan kaikessa rauhassa, mutta olemme saaneet apua aina kun olemme pyytäneet. Tehtävänanto on ollut selkeää, jolloin ne ovat eivät ole olleet liian vaikeita toteuttaa.
-Inna&Mimmi-
Canada meets Finland
12.02.2022, RNK Flyers
Kuva: Timo Kupiainen
Excited was an understatement when we made the decision to come to Finland to play this season. When our country first shut down in March 2020 due to COVID, little did we know that would mean not playing the game we love for 2 years. With practices being few and far in-between, and no games allowed, it was easy to become discouraged as ringette athletes, as there was no season championship to strive for.
With the continued uncertainty of the 2021-2022 season in Canada, we knew it was the perfect opportunity to come to Finland and try something new. Little did we know not only would we get to play in a league that is full of talented athletes, but we were also coming to play with some of the most supportive and encouraging teammates we have been lucky enough to played with.
From the first ice time where we got to meet the team, we have felt so accepted. We would be lying if we said we were not nervous to get started with RNK and moving across the world, away from our families and home associations. However, we were welcomed with open arms and many words of encouragement at that first practice that helped put our nerves at ease. Thanks to the help and support of our amazing teammates and team staff, it didn’t take long for us to feel at home.
Heading into the first game, we didn’t know what to expect. We learned very quickly thedifferences between the Canadian NRL and Finnish SM-League. In Finland, the gamesare longer, the ice surface is bigger, the game is played very differently, and even the clocks count up and not down (initially confusing to these Canadian brains). Off ice, it was a whole new world. In Canada, due to it being geographically so large, we don’t have the luxury of playing every weekend or getting to play every team in the league. Due to usually travelling by plane, we only get to play once a month, against one team,where we play them 4 times in one weekend. We have both enjoyed playing most weekends and getting to play all the SM teams multiple times. We also like this style of league as the weekly bus trips have been great bonding opportunities. Frequently this time is spent helping us learn Finnish, often creating lots of laughter due to our mispronunciations and the inability for us to roll our “R”.
We are so thankful we get to experience these differences firsthand. We’ve enjoyed every minute of being in Finland, especially watching our new teammates turn into life-long friends. This opportunity has allowed us to grow as athletes and as humans and have enjoyed experiencing the Finnish way of life.Training with our hardworking RNK teammates and playing against the best teams in Finland has been a fun and rewarding challenge to us both. We look forward to the rest of this round’s games, as we get close to the playoffs. Every season has its ups and downs, but we have confidence in our team and remain trusting in our team’s ability to be successful. This season has been a once in a lifetime experience and we plan to make the most of it, leaving it all on the ice before we have to say goodbye.
- Torrie Shennan and Kiana Heska
PELAAJASTA OMAN TYTTÄREN VALMENTAJAKSI
11.02.2022, Rauman Lukko
Aloitimme lajin 90-luvun alussa Rauman Lukossa. Ikäeromme takia pelasimme samassa joukkueessa vasta aikuisina, josta meillä on upeita muistoja iso repullinen, mm. SM-kullan voittaminen Luvian Kiekon riveissä vuonna 2005. Upeita muistoja molemmilla totta kai jo ennen sitä, juniorivuosilta asti. Vedotaanko ikäeroon siinäkin, että Katri jatkoi pelaamista vielä muutaman vuoden Minnaa kauemmin ja jatkoi Luvialta Rauman koukun jälkeen myös Raisiossa haalimassa lisää hienoja muistoja. Molempia meitä kiehtoi lajissa ehdottomasti sen muoto – joukkueurheilu. Joukkueeseen kuuluminen ja sen kanssa samaa tavoitetta tavoitteleminen on opettanut myös paljon hyviä ihmissuhdetaitoja. Joukkueena koettiin hyvät ja huonot hetket aina yhdessä. Nostamme yksimielisesti lajin tärkeimmäksi anniksi loppuelämän kestävät ystävyyssuhteet, joita ringette on meille molemmille antanut. Se on näin vuosia jälkeenpäin ajateltuna jopa se kaikkein arvokkain saavutus ja tätä me myös toivomme tytöillemme.
Juniorivuosista muistamme molemmat, miten seurassamme vaalittiin hyvää luistelutaitoa lajitaitojen pohjalle ja sitä samaa olemme lähteneet tavoittelemaan myös omassa valmennustyylissämme. Laji on mennyt vuosien aikana eteenpäin hurjasti, mutta kaiken pohjalla on hyvä luistelutaito.
Emme muista koskaan ajatelleemme, että olisimme joku päivä valmentajien roolissa. Omien tyttöjen kautta tähän kuitenkin tarjoutui mahdollisuus ja kivaa on kyllä ollut. Haastavaakin toki välillä. Etenkin vuosi sitten koimme haastavaksi ryhtyä ringettekoululaisten valmentajiksi, kun omat viimeiset muistot ja kokemukset olivat SM-sarjasta. Varsinkin harjoitteiden miettiminen ringettekoululaisille oli aluksi haastavaa, kun ei ollut vielä mitään taustaosaamista pienten lasten opettamisesta, mitä voidaan tehdä, mikä taas on liian vaikeaa. Ei ole ollenkaan sama asia pelata itse tai valmentaa ja ohjata muita. Ringettekouluvuoden aikana huomasi, miten vastaanottavaisia lapset ovat ja miten iso kehitys tapahtuu nopeassa ajassa. Valmentajana toimiminen oman tytön kanssa samassa joukkueessa tuottaa myös välillä haastetta. Miten olla tasapuolinen ja kannustava myös omaa tyttöä kohtaan, kun helpommin häneltä vaatii aina vähän enemmän. Tämä on varmasti jokaisen samassa tilanteessa olevan valmentajan ikuinen kysymys. Tätä me olemme opetelleet ja tulemme varmasti opettelemaan niin kauan kuin valmentaminen oman tytön joukkueessa jatkuu. Mutta me olemme nauttineet ihan valtavasti tyttöjen kanssa tekemisestä. Pian on ensimmäinen vuosi ikäkausijoukkueen valmentajina ohi ja voimme todeta heidän kehityksensä olleen jälleen huimaa! Ja se sama vanha palo lajia kohtaan nousee valmentajienkin takin sisään, kun luistimet vedetään jalkaan. Eikä tätä ilman varmasti jaksaisikaan – rakkaudesta lajiin.
Rauman Lukko, F-tyttöjen valmentajat Minna Heino ja Katri Pirinen
Piporingetteä Pirkkolassa
08.02.2022, Piporingetteläinen, Haukat B-junioreiden valmentaja
Olipa korona ja talvi 2020-2021. Koronan vuoksi sisäliikuntapaikat suljettiin ja piti keksiä jotain yhteistä ulkoliikuntaa. Harrastejalkapallojoukkueemme yksi pelaajista ehdotti ringetteä. Minä vanhana pelaajana innostuin tästä heti ja niin myös muutama muu pelaaja joukkueestamme. Pian meillä olikin jo oma whatsapp-ryhmä koossa ja ensimmäiset pelit saatiin sovittua Helsingin Pirkkolan ulkojäälle. Kaivoin vanhat ja vähän uudemmat mailat esiin kellarista ja niin saatiin kaikille mailat peliin. Kun innostus näytti jatkuvan, välitin innokkaille pelaajille uudempia mailoja, joita sain hankittua lähiseuralta. Pelasimme ringetteä ja välillä myös pipolätkää tammi-maaliskuussa 1-2 kertaa viikossa Pirkkolassa tai Käpylän tekojäällä niin kauan kun ulkojäitä oli käytettävissä.
Pandemia jatkuu myös tänä talvena ja sisäliikuntapaikat suljettiin taas. Onneksi saimme uudelleen talviset olosuhteet. Herätimme vanhan peliryhmän eloon ja palasimme Pirkkolan jäille. Ryhmän koko kasvoi ja välitin mailoja lisää. Pelaamisesta entistä enemmän innostuneena olemme tänä talvena pelanneet keskimäärin kahdesti viikossa. Vakiopeliaikaa meillä ei ole. Whatsapp-ryhmässä sovimme milloin menemme pelaamaan. Yleensä meitä on ollut paikalla 6-10 pelaajaa. Pelaamme noin tunnin ajan. Tänäkin talvena olemme ringeten ohessa pelanneet myös pipolätkää.
Ryhmään kuluu noin 15 aktiivista pelaajaa. Olemme varsin sekalainen joukko sporttisia keski-ikäisiä naisia, jotka haluavat harrastaa liikuntaa. Suurin osa meistä on samassa harrastejalkapallojoukkueessa, mutta mukaan on tullut pelaajia muiden yhteyksien kautta. Meillä on mukana mm. naapuri, serkku ja salibandykaveri. Mukaan on helppo tulla, koska pelailemme rennolla asenteella eikä muita varusteita tarvita kuin luistimet. Koska pelaamme ulkojäillä emmekä ole mukana seuratoiminnassa, on toiminta maksutonta. Kentät sijaitsevat lyhyen ajomatkan päässä ja joillekin jopa kävelymatkan päässä.
Kysyin pelaaajilta, mikä saa heidät tulemaan pelaamaan. Samat asiat toistuvat vastauksissa. Meillä on hauska ja kiva ryhmä, ihan paras porukka. Meininki ei ole tiukkapipoista. Nauretaan ja pelataan sopivan tosissaan ja pilke silmäkulmassa. Ringette on lajina kiva. On opittavaa, mutta tavallaan ringette on helppo laji aloittelijalle. Se tuntuu sopivan kaikille, jotka edes jollain tasolla osaavat luistella. Piporingeten vähäinen varustustarve on plussaa. Luistelu- ja pelitaitojen kehittyminen on palkitsevaa. Vaikka kyseessä on piporingette, niin sykkeet nousevat ja hiki tulee varmasti. Kunto kasvaa huomaamatta. Myös ulkona liikkuminen koetaan antoisana. Lisäksi pelit on helppo järjestää. Pelaaminen ei ole sidottu tiettyyn aikatauluun ja kentät sijaitsevat lähellä. Matalalla kynnyksellä on päässyt tutustumaan uuteen lajiin.
Tällaista matalan toiminnan ringetteä voi suositella kaikille kaveriporukoille. Tarvitaan vain talviset olosuhteet, kaupungin tarjoamat kentät ja innokkaita pelureita.
Pia Pullinen
Piporingetteläinen
Haukat B-valmentaja
U18-maajoukkuevalmentaja
Yhdeksän kuukauden vuoristorata
04.02.2022, EKS Ykkönen
Kuva: Timo Kupiainen
|
Meidän kautemme ei lähtenyt käyntiin tavanomaisella tavalla. Toukokuussa pääsimme ensimmäistä kertaa treenaamaan yhdessä lähes puolen vuoden tauon jälkeen. Uuden valmentajan johdolla ja noin kahdeksan hengen rosterillamme, lähdimme muistuttelemaan jalkoja, miten luistellaan. Mahdollisuus treenata yhdessä joukkuekavereiden kanssa pitkästä aikaa motivoi pistämään parastaan, ja koko kesän ajan treenasimme ahkerasti kohti uutta kautta. Pelien alkaessa olimme saaneet lisää pelaajia täyttämään kokoonpanossa olleita aukkoja ja olimme valmiita kauteen! Omien pelaajien lisäksi saimme, ja saamme edelleen, vahvistuksia seuramme B-junioreista. Heidän tekemisensä on koko kauden ajan tuonut nuoruuden intoa meidän kokeneempien ja vanhempien pelaajien keskuuteen. Ilman heitä emme olisi päässeet tähän pisteeseen, joten iso kiitos meidän B-junioreille! Alkusarja sisälsi meiltä yhdeksän tiukkaa ottelua, mutta harmiksemme moni peleistä päättyi meidän niukkaan tappioon. Pettymyksen jälkeen lähdimme jatkosarjaan uudella vaihteella ja aloimme keräämään pisteitä. Myös maailmanlaajuinen pandemia on aiheuttanut omat huolensa. Sen sijaan, että olisimme sanoneet ”sitten kun”, sanoimme ”sitten jos”. Ajatus siitä, että saisimme ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen pelata kauden loppuun, kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Tämän takia monet pelkäsivät pahinta, kun meidän pääsy jäähalliin kiellettiin tammikuun lopulla. Koronan aiheuttama tauko jäi kuitenkin ensimmäistä kertaa määrättyä lyhyemmäksi, eikä pidemmäksi. Tämä herätti pienen toivonkipinän siitä, että ehkä tämä kausi on mahdollista pelata loppuun saakka. Nyt treenaaminen jatkuu meillä samaan malliin, kun ennen pientä taukoamme ja emme malta odottaa pääsevämme pelaamaan. Tämänhetkinen maailmantilanne painaa niin meidän kuin varmasti monen muunkin joukkueen niskassa. Kaikista vastoinkäymisistä olemme kuitenkin tähän mennessä selvinneet ja niin selviämme tästäkin. Pieni joukkue, maailmanlaajuinen pandemia tai mikään muu ei estä meitä tekemästä sitä, mitä me kaikki haluamme tehdä: pelata ringetteä!
Kirjoittaja: Kira Koski EKS Ykkösen varakapteeni |
