Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Pelaamisen ja valmentamisen yhdistäminen
25.11.2021, Essi Sarmala, Lahti Ringette
Pelaan tällä hetkellä kolmatta kautta SM-sarjassa ja valmennan seuramme D-junioreita toista kautta. Opiskelen liikuntaneuvojaksi ja osaamisalana koulussa minulla on valmennus.
Valmentaminen on antoisaa, kun siinä näkee nuorten kehityksen ja kasvun, sekä pääsee auttamaan ja tukemaan siinä. Oman pelaamisen kautta on helpompi antaa neuvoja nuoremmille, kun tietää itse mitä pitäisi tehdä ja miten. Pystyn myös asettua heidän asemaansa ja ajatella millaista elämä oli heidän ikäisenä, kun itselläkään ei ole siitä kauaa. Joten osaan huomioida asioita eri tavalla ja tiedän miten lähestyä. Tykkään miettiä, mistä pidän minua valmennettaessa ja yritän itse tehdä samalla lailla.
Valmentaminen tukee opiskeluita ja osaltaan myös omaa pelaamista, kun osaa katsoa eri näkökulmista. Valmentamisesta saan ohjaus kokemusta ja pääsen kehittämään itseä liikuntaneuvojana. Koulussa olen oppinut paljon valmentamisesta ja ohjaamisesta, ja nyt olen päässyt hyödyntämään oppimaani valmentaessa.
Arki on kiireistä ja todella jäähalli painotteista. Vapaa päiviä ei ole oikeastaan ollenkaan, ellei jotain jätä välistä. Se on välillä aika raskasta, mutta pitää osata aikatauluttaa ja ottaa välillä omaa aikaa, jotta jaksaa. Onneksi hallille mennessä piristyy, kun pääsee kuuntelemaan junnujen juttuja ja katsomaan menoa. Kiireisen arjen keskellä motivoi ajatus siitä, missä junnut ovat muutaman vuoden päästä.
Raision Nuorisokiekko ry
21.11.2021, Petra Ojaranta, ringeten lajivalmentaja RNK
kuva: Laura Kontto
Raision Nuorisokiekon hieno sinikeltainen historiikki on juuri ilmestynyt. Sitä selatessa, voimme olla ylpeitä seurastamme. Sekä ringetellä että jääkiekolla on pitkät perinteet Raisiossa, ja sitä työtä haluamme yhä vahvemmin jatkaa tulevaisuudessa.
RNK on syksyllä 2021 ensimmäistä kertaa palkannut lajivalmentajan ringetteen. Tämä on selkeä osoitus siitä, että seurassa halutaan panostaa ringeten olemassaoloon, toiminnan elinvoimaisuuteen ja sen kehittämiseen.
Olen jo alkumetreillä huomannut, miten paljon työtä pitää tehdä, jotta harrastajamäärät saadaan kasvuun ja sitä kautta uusia jäseniä seuraan. Tavoitteena on, että ringetteharrastajia olisi tuplasti enemmän parin vuoden kuluttua.
Omista ringettekoululaisista, sekä F ja E-junioreista haluamme pitää sitäkin parempaa huolta. Nämä ihanat pikkupelurit ovat juuri niitä, joille haluamme tarjota hyvää ja laadukasta valmennusta, monipuolisen harjoittelun ja hauskuuden kautta. Heissä on RNK:ntulevaisuus!
Seurahengen kohotus, yhteistyö ja yhteisöllisyyden palauttaminen ovat olleet tämän syksyn teemoja. Junioreiden ja SM-joukkueen välille olemme jo saaneet hienosti luotua sillan, jota vahvistamme joka päivä. Molemmin puoleinen kannustaminen on todella tärkeää ja palkitsevaa. Tästä esimerkkinä 7.11.2021 pelatun RNK Flyers - Jyske pelin jälkeen toteutettu fanitapaaminen, joka oli varmasti monelle juniorille ikimuistoinen!
Lopuksi vielä iso kiitos vapaaehtoisille ja taustatukijoille. Ilman teitä, ei olisi meitä! Iso sinikeltainen seurasydän sykkii kaikkien teidän rinnassa, jotka haluatte omalla panoksellanne auttaa seuraa ja joukkueita, ja mahdollistaa lajin harrastamisen Raision Nuorisokiekossa!
Meidän upeaa seurahistoriikkia on mahdollisuus tilata itselle
Kiitos sinulle
17.11.2021, NoU ringette SM
Kuva: Timo Kupiainen
Kiitos sinulle vanhempi, joka aina kuskaat treeneihin, vaikka matkaa on usein paljon, ja iltaisin sinullakin voisi olla muuta tekemistä. Kiitos kun olet kustantanut harrastuksestani aiheutuneet kulut, joita tiedän koituneen sinulle paljon. Olet tukena hyvinä ja huonoina hetkinä ja elät aina täydellä sydämellä mukana. Tarjoat hyviä neuvoja, joista usein vastaukseksi kuulet välittömän palautteeni, mutta et vähästä ota itseesi (tai opiksesi), vaan jatkat sinnikkäästi neuvojen jakamista. Toisinaan saat olla sydän syrjällään ja huolesta umpisolmussa, kun peleissä sattuu ja tapahtuu. Harrastukseni myötä olet myös muuntunut moneksi arpojen myyjästä leirikeittiön pyörittäjäksi, ja valmentajasta seuran puheenjohtajaksi. Siihen rooliin, mitä kulloinenkin aika ja tilanne on vaatinut.
Kaikesta tästä kiitos sinulle, vanhempi♥️.
Kiitos sinulle valmentaja, joka käytät valtavasti aikaasi, jotta me pelaajat voisimme kehittyä paremmiksi. Suunnittelet ja vedät harjoitukset viikosta ja vuodesta toiseen, vaikka se aika on sinunkin aina otettava jostain muusta. Joudut alituiseen pohtimaan ja analysoimaan, mikä tehty tai tekemätön johti mihinkin lopputulokseen ja mitä mahdollisesti voisit vielä itsestäsi antaa, jotta me kaukalon sisäpuolella voisimme myös antaa kaikkemme. Silloin kun rämmitään suossa tai marraskuun ankeissa alangoissa, yrität parhaasi mukaan johtaa meitä eteenpäin ja luoda uskoa itseemme ja toisiimme. Kannustat ja rohkaiset, ohjeistat ja patistat parempiin suorituksiin. Saat meidät loistamaan yksin ja yhdessä.
Kaikesta tästä kiitos sinulle, valmentaja ♥️.
Kiitos sinulle huoltohenkilö, jonka ansiosta me saamme keskittyä pelaamiseen. Pelipäivinä sinulla pitää kiirettä juomapullojen, pelipaitojen, huoltolaukkujen, sekä mahdollisesti myös itse kesällä tekemäsi marjamehun tarjoilujen kanssa. Saatat taitaa lisäksi, vaikka luistimien teroituksen ja se on vakiintunut illanviettotapoihisi treenipäivinäkin. Usein sinulla on myös virallisen toimenkuvasi ylittäviä tehtäviä, kuten pelaajien sielunpuhdistus tai tunnelman keventäminen tiukkaakin tiukemmissa paikoissa. Hoidat kaikkia juoksevia asioita, joita me kulloinkin saamme päähämme pyytää. Sinulla on niin monta rautaa tulessa, että heikkohermoisempia hirvittäisi.
Kaikesta tästä kiitos sinulle, huoltaja, joukkueenjohtaja, monitoimihahmo♥️.
Kiitos sinulle, joukkuekaveri, joka jaat tämän kokemuksen kanssani ja ymmärrät näitä ajatuksiani paremmin kuin kukaan. Pitkän päivän jälkeen huonot vitsisi ja kopissa raikuva nauru saavat minutkin poikkeuksetta hyvälle tuulelle. Kiitos siitä, että treeneissä kilpailet kanssani vailla sääliä ja pakotat minut tekemään parhaani ja kehittymään. Kiitos myös kärsivällisyydestäsi, kun olen taas unohtanut puolet omaisuudestani, ja lainaat minulle, milloin mitäkin vermettä, että tästäkin harjoituksesta tai pelistä yhdessä selvitään. Kiitos kun huomaat myös ne hetkeni, kun kaikki ei mene toivotulla tavalla. Kun oma peli kentällä tökkii, sinä paikkaat tilanteen. Toisinaan vielä enemmän tökkii henkisesti, ja silloin olet kultaakin kalliimpi, kun tsemppaat ja rohkaiset, kuuntelet ja ymmärrät.
Kaikesta tästä kiitos sinulle, joukkuekaveri ♥️.
Kiitos sinulle ringetteihminen, kun käyt katsomassa ja kannustamassa meitä jäähalleilla. Pelimatkan kasvaessa liian pitkäksi seuraat ottelujen tapahtumia tiiviisti myös kotoa käsin. Elät hengessä täysillä mukana ja iloitset kanssamme hienoista suorituksista. Saatat olla katsomossa myös esimerkiksi kameran kanssa, jolloin ottamasi kuvat auttavat joukkueita valtavasti. Kiitos kun ostat kannatusmielessä myymiämme tuotteita, seuraat meitä somessa, tykkäät, kommentoit ja jaat julkaisujamme. Kiitos monin eri tavoin osoittamastasi tuesta ja mielenkiinnosta. Kaikesta tästä ja enemmästäkin lämpimin kiitos toimitsijat, tuomarit, vastustajat, bussikuskit, seuratyöntekijät ja sponsorit, sekä kaikki lajin parissa eri tavoin toimijat, jotka jäitte tässä listauksessa mainitsematta. Emme voisi tehdä tätä ilman teitä.
Kiitos siis juuri sinulle, ringetteihminen ♥️
Tarvitaanko ringetteen todellakin jäähy väkivaltaisuudesta?
16.11.2021, Eevis Känsäkoski, NoU Ringette johtokunnan jäsen
kuva: Jani Virolainen
Tutustuin ringetteen ensimmäisen kerran yli kolmekymmentä vuotta sitten, kun entinen luokkakaveri kertoi aloittaneensa lajin harrastamisen ja houkutteli minutkin mukaan. Ringette vei heti mukanaan. Oli mahtavaa luistella, pelata ja varsinkin puolustaa. Oli hienoa, että oli olemassa laji, joka perustui taitoon ja nopeuteen ja jossa kontaktipelaaminen oli kiellettyä. Toki kontakteja tuolloinkin syntyi ja vastustajaa muutenkin rikottiin. Kaiken kaikkiaan peli oli kuitenkin siistiä ja rangaistuksia vääränlaisesta pelaamisesta jaettiin ainakin 90-luvun Itä-Suomessa hyvin herkästi.
Oma “ringetteurani” päättyi vuonna 1994 ja kului toistakymmentä vuotta ennen kuin palasin ringeten pariin. Vuonna 2010 bongasin lasten päiväkodin seinältä ilmoituksen ringettekoulusta ja vein 6-vuotiaan esikoiseni sinne. Samana syksynä järjestettiin ringeten MM-kisat Tampereella ja niitä pelejä kävimme myös katsomassa. Seuraavana keväänä oli jo aivan selvää, että tyttäreni valitsee ringeten baletin sijaan ja siitä lähtien olen seurannut ringetteä taas uudella innolla.
Aluksi olin melkeinpä shokissa siitä, kuinka paljon kovemmaksi ja fyysisemmäksi ringette oli muuttunut. Alkujärkytyksestä selvittyäni ymmärsin kuitenkin, että vauhdin kasvaessa ja pelaajien kehittyessä yhä taitavimmiksi, tulee tietty määrä fyysisyyttä pakostakin mukaan. Ja edelleenkin nautin ringeten vauhdista ja siitä, että se on parhaimmillaan todellinen joukkuepeli, jossa yksikään pelaaja ei pärjää omillaan.
Valitettavasti kolikolla on ikävä kääntöpuolensa, joka näyttäytyy oman kokemukseni mukaan varsinkin junioripeleissä. Aivan liian usein olen nähnyt kentällä taklauksia, laitaan survomisia, korkeita mailoja ja tilanteita, joissa pelaajaa runnotaan poikittaisella mailalla selkään. Ja aivan liian usein nämä tilanteet jäävät viheltämättä. Tästä seuraa väistämättä se, että peli kovenee entisestään, sillä onhan aivan selvää, että kentällä pelataan juuri niin kovaa kuin tuomarit antavat pelata.
Tähän kehitykseen onkin ilmeisesti pyritty vastaamaan uudella jäähynimikkeellä ‘väkivaltaisuus’. Mutta eikö tämä ole aivan väärä kehityssuunta? Eikö tällä juuri hyväksytä se, että ringette ei ole enää se kontaktiton taitopeli, jollaiseksi se aikanaan kehitettiin? Minusta tärkeämpää olisi, että viimeistään kilpasarjoihin saataisiin sellaisia tuomareita, jotka oikeasti haluavat säilyttää ringeten taitopelinä ja uskaltavat antaa rikkeistä rangaistuksia. Uskon, että tiukempi tuomarilinja rikkeiden suhteen, johtaa siihen, että ringette säilyy edelleen vauhdikkaana taitopelinä, jossa pelaajat saavat pelata ilman pelkoa siitä, että heitä tuomarin silmien alla taklataan tai runnotaan poikittaisella mailalla. Väkivaltaisuus ei kuulu ringetteen - ei edes jäähynimikkeenä.
Eevis Känsäkoski
NoU Ringette johtokunnan jäsen
Oodi taustajoukoille!
11.11.2021, Järvenpään Haukat
Kuva: Timo Kupiainen
On sanomattakin selvää, että kenelläkään ei olisi mahdollisuutta harjoitella tai pelata ilman meidän mahtavia ja kallisarvoista työtä tekeviä taustajoukkoja, joten haluammekin omistaa tämän kirjoituksen heille.
Tänään saatamme valokeilaan yhden heistä:
Jos huoltajana toimiminen olisi ammatti, vaatisi se koulutuksen muunmuassa ensihoidosta ellei jopa lääkiksestä, ravintola-alalta, kampaamoalalta, stand up komiikasta, fysioterapiasta, sekä terapiasta, korjaajan taitoja sekä koordinointia unohtamatta.
Meidän Avulias, Urhea, Loistava ja Ihana huoltaja toteuttaa päivittäin vähintään näitä kaikkia tehtäviä. Hän on aina valmis hoivamaan, lääkitsemään sekä viemään sairaaloihin ympäri Suomenmaan oli kyse sitten pienemmästä tai isommasta haaverista. Juomapullot täyttyy pyytämättä ja unohtuneet eväät saapuu paikalle tuossa tuokiossa. Pelireissuilla huolehditaan hiukset upeille leteille. Raajat teipataan kasaan ennen tärkeitä pelejä ja kylmä jääpussi löytyy paikalle pikimmiten, jopa kesän kuumimpana hellepäivänä. Ei ole murhetta, mitä tämä supernainen ei ottaisi päivästä ja kellonajasta riippumatta avosylein vastaan. Meidän huoltajalla on siis pallo aina hallussa ja hommat hoituu hymyssä suin.
Hän on tämän haukkalauman äitihahmo. Hän on Auli!
