Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Turun Sinisten Jaana Rantalan ikimuistoisin ringettehetki
03.10.2023, Jaana Rantala / Turun Siniset
Kuva: Jaana Rantalan henkilökohtainen albumi
Monelle tarina suomalaisen ringeten syntyhetkistä on tullut jo tutuksi, mutta nyt ääneen pääsee ensimmäisen Kanadan ulkopuolisen ringettejoukkueen silloinen kapteeni Jaana Rantala. Rantalan tarina on mielenkiintoinen katsaus suomalaisen ringeten ensimmäisiin vuosiin ja tunteita herättävä esimerkki siitä, kuinka luja side joukkuekavereiden välille voi syntyä.
Jaana Rantalan, ja muiden ”ringette-Sinisten”, tie ringeten pariin ei ollut se tavanomaisin. Rantala ystävineen kuului aluksi Turun Palloseuran Lokit-juniorijoukkueen faniryhmään ja he olivat muun muassa auttaneet joukkuetta varainkeruussa. Joukkuetta valmensi pelaajauransa päättänyt kiekkolegenda Juhani ”Juuso” Wahlsten (1938–2019). Suomalaisen ringeten isäksi myöhemmin tituleerattu Wahlsten halusi saada TPS:n fanitytötkin urheilun pariin. Niinpä vuonna 1978 innostuneet fanitytöt aloittivat Wahlstenin valmentamana pelaamaan jääkiekkoa.
– Tammikuussa 1979 Juuso ja Leena Wahlsten (Juhani Wahlstenin puoliso) palasivat lomalta Kanadasta ja toivat mukanaan ensimmäisen ringetterenkaan Suomeen. Juuso tuli treeneihimme Kupittaan ulkojäälle 23.1.1979. Voitte kuvitella ilmeemme, kun Juuso tuli pukukoppiin ja sanoi, että ”nyt tytöt, käännetään mailat toisinpäin”. Laji koukutti heti ja meistä tuli Suomen ensimmäinen ringettejoukkue, hehkuttaa Rantala ensimmäisiä hetkiään ringeten parissa muistellen.
Ei ehkä yllätä, että juuri tuo hetki on jäänyt Rantalan mieleen kaikista ikimuistoisimpana ringettehetkenä.
– Sitä hetkeä ei voi muistella hymyilemättä, tiivistää Rantala.
Vaihderikkaat ensimmäiset vuodet ringeten parissa
Ringeten suosio yllätti kaikki. Tytöille ja naisille Kanadassa kehitetty vauhdikas jääpeli vei sydämiä mennessään. Juuso sekä hänen puolisonsa Leena Wahlsten työskentelivät liikunnan opettajina Turussa Aurajoen Yhteiskoulussa ja pian heidän kauttaan ringettetreeneissä kävi noin 40 tytön rinki.
Jo heti vuoden 1979 helmikuussa Juuso Wahlsten järjesti kanadalaiset valmentajat vierailulle Suomeen. He toivat tuliaisinaan ringettetietämyksen lisäksi ensimmäiset oikeat ringettemailat, ja niin poikkisahatut lätkämailat saivat jäädä.
– Joukkueemme Turun Ringette Siniset oli siis ensimmäinen joukkue Kanadan ulkopuolella. Kaikki oli aivan uutta ja ihmeellistä. Ringeten alkuvuosina teimme paljon lajiesittelyjä. Pelaaminen tapahtui paljon turnausten muodossa, ne olivat hauskoja tapahtumia, iloista touhua. Saimme myös paljon kavereita muista joukkueista. Erityisesti Uudenkaupungin ”matkaturnaukset” yöpymisineen olivat kohokohtia! Juuso herätti myös jo heti alkuun ajatuksen vierailusta lajin synnyinmaahan Kanadaan. Sen eteen teimme paljon työtä: mainoskulkueita, kirpputoreja, myyjäisiä, mainosjakeluja... Matka toteutuikin helmikuussa 1981. Hienoja muistoja kertyi sieltäkin ja peräti yksi voittokin tuli – lieneekö sillä ollut merkitystä pelimenestykseen, kun ennen peliä oli käynti whisky-tehtaan huuruissa, naurahtaa Rantala.
– Ringette pelinä ja ystävät lajin piiristä olivat alusta asti tärkeitä. Perheet ja sukulaiset olivat myös aktiivisesti mukana. Laji oli kaikille uusi ja saimme kokea paljon yhdessä niin urheilullisesti harjoittelun ja pelin kehittyessä kuin lajin levityksen parissa. Myös oman seuran, Turun Ringeten perustaminen (syyskuussa vuonna 1981) oli iso juttu. Tietysti myös valinta joukkueeni kapteeniksi oli iso luottamus ja opettavainen rooli. Kanadassa pääsin muun muassa hieromaan neniä eskimoiden tapaan tervehtien, Rantala muistelee hymy huulilla.
Turun Siniset voittivat vuonna 1983 ensimmäisen epävirallisen Suomen mestaruuden. Seuraavana vuonna 1984 vuorossa oli ensimmäinen virallinen Suomen mestaruus. Rantala kertoo, että myös nämä hetket lukeutuvat ikimuistoisimpiin ringettehetkiin.
– Mieleen on jäänyt erityisesti Ringetteliiton silloisen puheenjohtajan Antti Simolan lämpimät onnittelut ja kauniit sanat: ”Hienoa, että juuri Te, lajin pioneerit, olette myös ensimmäiset Suomen mestarit”.
Elämänmittainen ystävyys joukkuekavereiden kanssa
Rantala pelasi ringetteä kaiken kaikkiaan noin 13 vuotta ja valmentajana hän toimi noin neljä vuotta. Vaikka siis ringeten pelaaminen tuli päätökseensä jo vuosia sitten, Turun Sinisten joukkue porskuttaa silti vuodesta toiseen eteenpäin.
– Sinisten kanssa olimme ja olemme kavereita myös ringeten ulkopuolella. Joukkueemme on edelleen koossa, vaikka ringette onkin jo jäänyt.
Rantala on ollut töissä koko ikänsä isänsä noin 70 vuotta sitten perustamassa tilitoimistossa. Vetovastuu toimistosta siirtyi hänelle vuonna 1996. Tilitoimistonkin historia kietoutuu Turun Sinisiin, sillä toimisto huolehti Turun Ringeten tileistä yhteensä 40 vuotta. Pitkä yhteistyö loppui viime vuonna Turun Ringeten yhdistyessä TuToon. Töiden lisäksi Rantalan arkeen kuuluu liikuntaharrastukset sekä matkustelu – tietysti yhdessä ”ringettetyttöjen” kanssa. Ringette on edelleen lähellä Rantalan sydäntä ja hän seuraakin tiivisti somepäivityksiä ja ottelutuloksia.
– Harrastuksiini kuuluu tällä hetkellä ringettetyttöjen padel, kuntosali, vesijuoksu sekä kävely. Matkustaminen on intohimoni, muutaman kerran vuodessa yritän päästä lomalle joko kotimaahan tai ulkomaille. Viimeisin reissu oli Okinawalle (Japaniin) koripallon MM-kisoihin toisen ringette-Sinisen, Kaisa Forsströmin kanssa, Rantala kertoo juuri reissusta palattuaan.
– Ringette merkitsee tänä päivänä eniten ystävyyttä. Olemme edelleen paljon tekemisissä Sinisten kanssa. WhatsApp-ryhmämme laulaa jatkuvasti, kun kuulumisia vaihdellaan ja tapaamisia suunnitellaan. Viime marraskuussa kävimme New Yorkissa tapaamassa yhtä Sinistä, Roinilan Lenaa, ringetteikoni Brita Roinilan tytärtä, kertoo Rantala ja jatkaa, – Turun Ringeten logo oli Lenan käsialaa ja se on edelleen käytössä.
Vaikka Rantalan ikimuistoisin ringettehetki on historiankirjoihinkin kirjattu 23.1.1979, se ei ole arvokkain asia, jonka ringette on hänelle tarjonnut.
– Ystävyys on kestänyt yli 40 vuotta, ja ehdottomasti tärkeintä ovatkin mahtavat ystävyyssuhteet, joita ringette on minulle antanut.
Teksti: Emma Ahonen
Ei meil mittään uutissi olis?
04.04.2023, TuTo Ringette
Kuva: Erika Lampi /Lampi Media
No, onhan meillä. Kuten jotkut ovat ehkä huomanneet, kulunut kausi on tuonut toimintaamme muutoksia: Turun Ringeten sijaan seurasarakkeessamme on vuodenvaihteen jälkeen lukenut TuTo Ringette. Syitä tähän on useampia, mutta niistä ehdottomasti tärkein piilee resursseissa.
Jo useamman vuoden ajan olemme kärvistelleet puun ja kuoren välissä, koska pienenä, täysin vapaaehtoistoimin pyörineenä yhdistyksenä emme ole enää aikoihin pärjänneet kotikaupunkimme lisenssiperustaisessa jäänjaossa niin, että olisimme toimintaamme voineet järkevällä tavalla (lue: sisähalleissa) jatkaa. Lisäksi tänä päivänä esimerkiksi tukien hakeminen ja toiminnan kehittäminen ovat niin isoja ja aikaa vieviä projekteja, että niistä selviäminen muiden seuratöiden ja palkkatyön ohella on osoittautunut seuramme pienelle mutta tiiviille aktiiviporukalle ylivoimaiseksi. Vaikka seuralla on pitkä historia, uusia tai vanhoja vapaaehtoisia seuratoiminnan kehittämiseen tai tukemiseen ei ole tahtonut löytyä.
Kuten tiedetään, Turun Ringette on ollut Suomen vanhin erillinen ringetteseura ja olemme edelleen historiastamme ylpeitä. Seurojen yhdistyessä meille on erittäin tärkeää, että Turun Ringette tulee jatkossakin näkymään osana TuTo Ringetteä. Yhdistyminen on silti ollut meille myös haikea prosessi, joka vieläkin on hieman kesken. Sen seurauksena joudumme muun muassa hakemaan uudelleen Valon Tähtiseura-tunnuksia toiminnallemme. Toki linjaukset ovat meillä edelleen olemassa, joten varsinaiseen käytännön toimintaamme seurojen yhdistyminen ei tältä osin vaikuta mitenkään.
Kuten sanottu, yhdistyminen on tarjonnut meille mahdollisuuden pelata ringetteä Turussa, suomalaisen ringeten syntysijoilla. Seurallamme on vahva tahtotila kehittää ringetteä Turun seudulla, ja kasvattaa TuTosta elinvoimaisin ringetteseura alueellamme. Jo tämä kausi on tuottanut tulosta, sillä Ringettekoulussamme on alueellamme mitattuna lisenssejä huippumäärä, yli 35! Minijoukkueemme (F, E ja D) ovat yhtenäisiä ja lapset ja nuoret hyvin sitoutuneita toimintaan. Lisäksi meillä on kova luotto siihen, että ensi kaudella meillä olisi lähes 10 vuoden tauon jälkeen joukkue myös C-junioreissa. Naisten harrastejoukkueemme porskuttaa jo yli 10 vuotta jatkunutta taivaltaan aluesarjassa. Ilahduttavaa on ollut myös huomata, miten matalan kynnyksen ringetteporukkamme Ringettepartio on koronasta huolimatta kasvanut vuosi vuodelta ja jatkaa nyt toimintaansa ilman hanketukea. Harrastajia siis riittää!
Kevään aikana olemme hahmottelemassa emoseuramme aloitteesta ringetelle strategiaa ja tavoitteita seuraavalle viidelle vuodelle. Tuntuu hienolta saada arvostusta taholta, joka on aiemmin näyttäytynyt meille vain kilpailijana. Meidät on otettu hyvin vastaan ja mielipiteitämme on kuunneltu, vaikka muistettavaa ja opastettavaa lajin pariin on ollut paljon, ja työ jatkuu edelleen. Tunnemme toimintaympäristömme, ja tiedämme, että työ ringeten kasvattamiseksi seudullamme ei tule olemaan helppoa.
Olemme kevään aikana joukkueidemme ja ryhmiemme toiminnan ohella esitelleet somessa erinomaisia valmentajiamme, joista kaikilla on jykevä pelaajatausta ja paljon osaamista. Yhteistyö seuramme sisällä toimii hyvin, ja ilahduttavasti hyvä fiilis on tarttunut myös lasten vanhempiin, jotka tätä nykyä ylläpitävät myös joukkueidemme sometilejä. Olemme ylpeitä joukkueistamme ja jokaisesta harrastajastamme. Olemme iloisia myös siitä, että vuosien varrella meidän joukoistamme on pelaajien ohella kasvanut useampia tälläkin hetkellä alueellamme viheltäviä tuomareita ja muita lajiaktiiveja. Se kertoo siitä, että ulkoisista muutoksista huolimatta meillä on hyvä olla ja harrastaa omista lähtökohdistaan käsin, juuri sellaisena kuin on.
Nähdään kaukaloissa ja niiden laidoilla taas kaudella 2023–2024!
Terhi Pinomäki
Hunters Juniors aloitti ringettetoiminnan keväällä 2022
14.03.2023, Porvoon Hunters Ringette
Kuva: Timo Kupiainen
Perinteisesti Hunters Juniors ry. on ollut jääkiekkoon perustuva seura. Koimme, että pystymme ringeten kautta lisäämään tyttöjen jääliikuntaa.
Ira Merivaaran järjestämän testijakson jälkeen ryhdyimme näin ollen toimiin.
Perustimme ringetelle oman ringettekouluvuoron kiekkokoulun yhteyteen sunnuntaisin,
sekä F & G tyttöjen joukkueen. Ringettekoulussa on tällä hetkellä 20 ilmoittautunutta ja joukkueessa pelaa n. 15 pelaajaa. Molemmat ovat saaneet avuksi aktiivisia vanhempia, mistä olemme kiitollisia.
Joukkueen kanssa olemme harjoittelun lomassa osallistuneet PeliBailuihin ja Minigames -turnauksiin, jotka ovat oivallinen mahdollisuus pienille joukkueille päästä nauttimaan peli-ilosta ja ringettetunnelmasta. Etenkin Kohti Unelmia Minigames -tapahtuma teki vaikutuksen tuoreisiin pelaajiin ja muutaman tytön haaveisiin syntyi ajatus olla joskus maajoukkuepelaaja. Pelaajina tytöt ovat kehittyneet huimasti jäällä sekä joukkueena jään ulkopuolellakin. Ensi vuodeksi laadimme vielä joukkueen säännöt ja mietimme aluesarjaan lähtemistä.
Järjestimme myös ringettekoulunohjaajille koulutusta syksyllä, ja pyrimme jatkuvasti kehittämään
toimintaamme. Luonnollisesti uuden alku tuo omat haasteensa, mutta koemme, että olemme hyvällä matkalla pysyvän ringettetoiminnan järjestämisessä Porvoossa ja Itä-Uudellamaalla.
Junioripäällikkö Porvoon Hunters Martin Andler ja Valmentaja Enni Flykt
Pelaamisen ja valmentamisen yhdistäminen
06.03.2023, NoU ringette SM
Kuva: Jani Virolainen
Aloitin valmentaja-urani C-juniori ikäisenä ringettekoulusta ja tällä hetkellä olen mukana Nokian B-joukkueen valmennuksessa. Viimeinen kymmenen vuotta on mennyt tasapainoillessa SM-sarjassa pelaamisen sekä aktiivisen valmentamisen välillä. En voi väittää, että olisi aina helppoa löytää tasapaino näiden kahden kesken tai ettei koskaan kokisi huonoa omaatuntoa siitä, että valmentamiseen ei pysty sitoutumaan 100%oman pelaamisen ohessa. Mutta kaikki ne kokemukset ja tunteet mitä valmentaminen on vuosien varrella antanut on kuitenkin auttanut sivuuttamaan näiden kahden yhdistämisen tuomat haasteet ja jatkamaan työtä junioreiden parissa.
Tähän astiseen valmentaja-uraani on mahtunut paljon erilaisia pelaajia, ympäristöjä sekä toimintatapoja, jotka ovat kasvattaneet minua sekä valmentajana, että pelaajana. Sen ohessa, että valmentajana pääsen jakamaan ringette tietämystäni tulevaisuuden lupauksille, koen valmentamisen tuoneen paljon hyvää myös omaan pelaamiseeni. Olen oppinut analysoimaan peliä sekä yksittäisiä tilanteita eri näkökulmista ja usein valmentajana joudunkin miettimään, miten itse kentällä toimisin erilaisissa pelitilanteissa. Tämä on pakottanut minut oppimaan paljon omasta pelaamisestani, mutta ehdottomasti hienointa valmentamisessa on kuitenkin nähdä pelaajien kasvavan sekä urheilijoina, että ihmisinä. Jokainen pelaaja tekee tietysti itse töitä menestyksen eteen, mutta näin valmentajana toivoo, että on omalta osaltaan pystynyt auttamaan ja tarjoamaan työkaluja unelmien toteuttamiseen ja omien kokemuksien kautta opettamaan mitä huipulla pelaaminen vaatii.
Itse olen ollut valmennuksessa mukana jo pitkään ja onkin ollut hienoa huomata, että tällä kaudella Nokialla lähes kaikkien joukkueiden valmennustiimeissä on mukana entisiä tai nykyisiä pelaajia. Seuran D-joukkueen valmennuksessa toimiva entinen huippupelaaja Kati Koskelin kertoo oman pelaajataustansa helpottavan valmentamista merkittävästi. Oma tietämys ja lajitaito auttavat lapsia kuuntelemaan sekä oivaltamaan asioita paremmin. Kati kokeekin lähes velvollisuutena jakaa omaa tietämystään eteenpäin ja toivoo, että yhä useampi pelaaja lähtisi mukaan valmennuksen pariin.
SM-joukkueen maalivahti Oona Keskinen puolestaan pyrkii jakamaan omaa maalivahti osaamistaan useamman juniorijoukkueen maalivahtivalmentaja. Joukkueiden valmentajat eivät pysty aina keskittymään kaikkiin asioihin, eikä osaamista maalivahtien opastukseen välttämättä löydy. Maalivahdit jäävätkin usein vähemmälle huomiolle ja tästä syystä Oona kokee tärkeäksi olla jäällä mahdollisimman paljon ja usean joukkueen kanssa, jotta myös maalivahdit kokevat itsensä tärkeiksi ja saavat yksilöllistä opastusta kokeneemmalta maalivahdilta. Myös Oona toivoisi useampien maalivahtien käyvän juniorijoukkueiden jäillä auttamassa ja neuvomassa. Pienetkin asiantuntevat neuvot ja vinkit ovat nuorelle pelaajan alulle todella merkityksellisiä.
Juniori toiminnassa on mukana paljon hyviä osaavia valmentajia, mutta monipuolisella lajituntemuksella on iso merkitys ja paras tietotaito löytyy luonnollisesti niiltä, joilla on omakohtaista kokemusta pelaajauralta. Ehkäpä tulevaisuudessa entistä useampi pelaaja lähteekin mukaan valmennukseen!
Mukavaa kevättä koko ringettekansalle!
Kirjoittaja Emmi Merelä, NoU ringette SM
Mitä ringette on antanut?
23.02.2023, Luki-82 edustusjoukkue
Kuva: Timo Kupiainen
Monella meistä on takana ringettevuosia jo reilusti yli kymmenen. Mikä on se asia, joka saa aina kausi toisensa jälkeen jatkamaan pelaamista?
Ringette antaa mukavasti vastapainoa muulle elämälle, koululle ja töille. Kun pääsee jäähallille, muut asiat unohtuvat nopeasti. Ringeten pelaaminen on opettanut toimimaan ryhmässä ja tulemaan toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Se on myös opettanut tekemään ahkerasti töitä yhteisten tavoitteiden eteen. Nämä taidot ovat tärkeitä myös muussa elämässä.
Ottelut sisältävät suuren määrän tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Iloitsemista, pettymistä, jännitystä ja erittäin paljon muita tunteita. Mikä onkaan sen parempi fiilis kun tiukan pelin jälkeen, joka on yhdessä pystytty kääntämään voitoksi. Toisaalta hävityn pelin jälkeen olo voi olla erittäin harmistunut ja epäonnistunut. Esimerkiksi nämä tunteet tekevät ringeten pelaamisesta mielekästä, monipuolista ja merkityksellistä.
Pelit ja harjoitukset ovat opettaneet pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Uusia taitoja harjoitellessa on pakko olla sinnikäs ja ymmärtää, että kukaan ei ole mestari syntyessään. Samalla on myös pakko hyväksyä se, että uutta opetellessa tulee tehtyä virheitä. Vaikka toisinaan se voi tuntua melkein maailmanlopulta, ringette on opettanut kääntämään epäonnistumiset voimavaraksi.
Tämän kaiken vastapainona on kuitenkin onnistumiset. Se, kun onnistuu asiassa, jota on harjoitellut pitkään. Se, kun näkee toisen onnistuneen suorituksen. Juuri nämä hetket auttavat jaksamaan tulla jäähallille aina kerta toisensa jälkeen.
Kaikista parasta on kuitenkin se, että kaiken tämän pääsee kokemaan joukkueena. Kauden aikana jäähallilla ja pelireissuilla tulee vietettyä niin paljon aikaa, että joukkueesta muodostuu melkein kuin toinen perhe. Vaikka kaudet ja joukkueiden kokoonpanot vaihtuvat, samassa joukkueessa pelaaminen voi synnyttää hyvinkin vahvoja siteitä ja samalla syntyä elinikäisiä ystävyyksiä.
Vaikka ringette ottaa paljon, antaa se kuitenkin moninkertaisesti enemmän takaisin. Joukkueeseen kuuluminen, uuden oppiminen ja yhdessä onnistuminen ovat juuri ne syyt joiden vuoksi ringette on tärkeä asia meille.
Kirjoittanut joukkueen maalivahti Riina Varjola.
