Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Kun ringettehuuma Espoon saavutti
31.10.2023, Jenni Haataja ja Anne Ahoniemi / Kiekko-Espoo
Kuva: Kiekko-Espoon kuva-arkisto.
Ringetteliiton juhlavuosi on saanut monet meillä Espoossakin muistelemaan lajin saapumista kaupunkiimme. Hienoja muistoja ringeten parista on monella seuramme jäsenellä neljän vuosikymmenen ajalta ja toiminnassa on mukana vielä monia sydämensä ringetelle ensi hetkestä alkaen menettäneitä pelureita.
Päätettiin jututtaa tätä vieraskynää varten Pertta Laaksosta, joka on ollut mukana ensi hetkistä espoolaisessa ringetessä. Ensiaskeleet Suomen suurimmaksi ringetteseuraksi otettiin vuonna 1984, kun Karakallion Pallo eli KaPa otti ensimmäisenä espoolaisseurana lajin haltuun. Pertta innostui lajista siskojensa ja valmentajanakin toimineen isänsä kanssa. ”Laaksolahden tekojäällä ja Karakallion luonnonjäällä me ringetteen hurahtaneet tytöt jaksettiin harjoitella pakkasessa, lumisateessa, tuulessa ja vesisateessa”, Pertta muistelee. Pelaajien vanhempien rooliin kuului tuolloin neljäskin K – kannustuksen, kuskauksen ja kuljettamisen lisäksi kentän kolaaminen tuli tutuksi monelle isälle ja äidille, monesti jopa kesken harjoitusten ja pelien.
Treenien lisäksi päästiin myös pelaamaan ja KaPan eka peli, ystävyysottelu, pelattiin Laaksolahden jäähallissa Walapaisia vastaan. Ottelu on jäänyt hyvin Pertan mieleen: ”Hävisimme 2–17. Minä tein meidän ensimmäisen maalin.” Ensimmäisten otteluiden murskatappiot eivät lannistaneet Perttaa ja joukkuetta, vaan kovalla harjoittelulla kehitystä tapahtui ja erot vastustajiin pienenivät ja otteluiden loppulukemat tasoittuivat. ”Olimme aina valmiita pelaamaan otteluita muita vastaan ja näin oppimaan uutta. Juhlahetkiä meille oli, jos pääsimme pelaamaan tai treenaamaan jäähalliin”, Pertta toteaa.
KaPa ja Jupperin Urheilijat 58 yhdistyivät myöhemmin vuonna 1988 ja syntyi Espoon Kiekkoseura. EKS:n ensimmäinen SM-sarjaottelu pelattiin kotihallissa Laaksolahdessa 13.10.1991. SM-sarjapaikka tarjottiin seuralle ihan yllättäen, yhden joukkueen luovuttua sarjapaikastaan. ”Sarja alkoi lähes heti kun saimme tiedon sarjapaikasta. Lähdimme kuitenkin kauteen epäröimättä ja innolla”, muistelee Pertta.
”Joukkueella ei ollut tuolloin edes vakituista jäävuoroa ja kauden ensimmäiseen peliin valmistauduttiin hiekkakentällä pallon kanssa kuvioita hioen.” Espoolaisen ringeten ensimmäisen SM-sarjamaalin viimeisteli Pertan sisko Senni Laaksonen, Anne Ahoniemen (Sipola) syötöstä.
Pertan kausiin on pelaamisen lisäksi mahtunut myös valmennusta ja rahastonhoitajan hommia. Seuran nimi on muuttunut Kiekko-Espooksi ja Pertan ura jatkuu tällä kaudella ladysarjassa. Jäälle hänen seurakseen kokoontuu useampia ensimmäisen vuosikymmenen espoolaisia ringettetaitureita. ”Viikottaiset ringettetapahtumat ovat hyvää vastapainoa arjen kiireille. On mahtavaa, että pelikentillä on pelikavereita vuosien takaa ja joka vuosi saan tutustua uusiin ringetteihmisiin”, Pertta kiteyttää.
Kuulostavatko Pertan muistelot tutuilta? On hyvinkin todennäköistä, sillä on upeaa, että ympäri Suomen löytyy seuroista monia lajin parissa yhä viihtyviä ringetteihmisiä, jotka tätäkin vieraskynää ehkä nyökytellen lukevat. Jatketaan juttua Turussa tammikuussa!
Jenni Haataja ja Anne Ahoniemi, Kiekko-Espoo
Ikimuistoisin ringettehetki
26.10.2023, Sirkku Hynninen / Ikimuistoisin ringettehetki -arvonta
80-luvulla vein tyttäreni Petran ringeten luistelukouluun, josta alkoi tyttäreni Petran ja minun yhteinen taival ringeten parissa. Toimin itse aktiivisesti juniorijoukkueen joukkueenjohtajana ja SM-joukkueenjohtajan roolissa, Turun ringeten puheenjohtajana ja Suomen Ringetteliiton hallituksessa. Sain myös isäni, Matti Paasosen, toimintaan mukaan, josta tulikin perheen yhteinen harrastus. Isäni toimenkuva oli joukkueen manageri. Lainaten ystävämme Juhani "Juuso" Wahlstenin, lajin maahantuojan, kirjoitusta, Matti ”Pappa” Paasonen oli valtakunnallinen ringettevaikuttaja. "Pappalta" pyydettiin apua ja vinkkejä, kun seura tai maajoukkue oli kiperässä tilanteessa. Myös äitini toimi kahvilatoiminnassa silloin, kun vielä pelattiin vanhassa Kupittaan jäähallissa.
Ella Vanhala mitaloitiin Järvenpäässä SM-sarjapelissä Haukat-Helsinki maailmanmestariksi 22.1.2006. Isäni Matti "Pappa" Paasonen luovutti henkilökohtaisen MM-Kultansa Ella Vanhalalle, joka on suuri ringettefani. Lehtereillä useat silmäkulmat kostuivat. Luovutus tilaisuudessa oli mukana Vanhalan perhe, Taru, Arto ja Essi. Sekä tyttäreni Petra ja lajin maahantuoja Juuso Wahlsten.
Isälleni urheiluaate, perhe ja nuorisotyö olivat tärkeitä. Ella Vanhalaan tutustuttiin ringeten kautta. Ellan sisko Essi pelasi ringetteä. Vuosien varrella tavattiin Ella monta kertaa ja myös Ellan vanhemmat Taru ja Arto. Isäni perusteet MM-mitalin luovuttamiseen oli se, että Ellalla on asenne kohdallaan ja hän on suuri Ringettefani. Hän ansaitsi mitalin, koska ei itse pysty sitä pelaamalla voittamaan. Mitalista Ella oli todella liikuttunut ja myös koko Ellan perhe. Tämä oli niin ikimuistoinen hetki meille kaikille, niin meidän kuin myös Vanhalan perheelle, sekä jäähallin yleisölle. Ystävyys Vanhalan perheen kanssa jatkuu edelleen.
Ringettekin jatkuu edelleen perheessämme. Tyttäreni Petra Soikkeli pelaa N-harrastesarjassa ja Petran tytär Lotta pelaa D-junioreissa. Petra suoritti valmentajakoulutuksen ja toimii myös Lotan joukkueessa maalivahtivalmentajana. Itse olen toimitsijana molemmissa joukkueissa. Keväällä 2022 Kaj Roinilan kanssa käytiin TuTon toimistolla keskustelemassa sulauttamisesta osaksi TuTo ry:n toimintaan ja 5.9.2022 Turun Ringeten hallitus teki päätöksen, Turun Ringette on osa TuTo ry:tä.
Sirkku Hynninen
Sykähdyttävin ringettetapahtuma
23.10.2023, Marko Salenius / Blue Rings
Ringetteurani alkoi 90-luvun lopulla, niin kuin monella muullakin, tyttärien ringetteharrastuksen myötä. Ja kas kummaa; kohta olet jäällä, kun joku kysyi, olenko valmentanut. Valmennustaustani oli, kuten aika monella siihen aikaan, jääkiekossa. Siitä alkoi valmentaminen, joka kesti lopulta lähes 20 vuotta.
Perheessämme ringette oli kaiken keskiössä vuosikausia, minä valmensin, vaimoni Marja oli pj. seurassa ja mukana myös liittotasolla ja molemmat tytöt pelasivat. Vieläkin olemme vahvasti hengessä mukana, BR on meidän seura.
Olin mukana perustamassa Keski-Uudenmaan yhteistyöseuraa Blue Ringsiä 2010. Olin valmentaja, kerättiin sponsseja, sponssattiin itse, tehtiin sitä sun tätä ja kaikkea siltä väliltä.
Porukkaa oli alussa vähän, mutta se oli sitäkin aktiivisempaa. Tsemppi oli kaikilla hienoa, vaikka välillä sen ajan somessa eli Tuusulan keskustelupalstalla satoi paljon kuravettä niskaamme.
Taloudellisesti ja pelillisesti kesti monta vuotta, ennen kuin seura sai uskottavuutta, minkä toisaalta ymmärtää. Varsinkin, kun pelasimme ja treenasimme pääasiassa Tuusulassa, jonka katossa roikkuu monta ringeten mestaruuslakanaa.
Sykähdyttävin hetki oli nousu SM-sarjaan. Nousu tapahtui vuonna 2011. Olin melko kokematon ringettevalmentaja ja heti mars syvään päähän, eli naisten joukkuetta vetämään. Oli haasteita alkuun, mutta homma alkoi luistaa mukavasti, kun vauhtiin päästiin. Iso kiitos siitä menee joukkueemme silloisille runkopelaajille, mm. Tiia Halmeelle (os. Juvonen) ja veskarilegenda Eeva Kangassalolle. Myös aina positiivinen kaiken paikan peluri Mia Heiskanen on jäänyt mieleen. Toki oli monta muutakin pelaajaa ja taustahenkilöä rakentamassa joukkueen menestystä. Kyllä se oli koko joukkueen voiman näytös.
Kausi meni lopulta hienosti ja runkosarjan jälkeen olimme kakkosia heti Helsingin jälkeen.
Samana vuonna Tiia Juvonen voitti runkosarjan pistepörssin ylivoimaisesti, pisteitä 63 ja maaleja huimat 53. Otteluita runkosarjassa oli sillä kaudella 16.
Meidän veskari Eeva Kangassalo oli myös kauden paras, torjuntaprosentti oli 91.74.
Karsintasarjassa oli 4 joukkuetta, BR ja Helsinki divarista ja SM-sarjasta Hyvinkää sekä Lahti. Sarjan alku olikin melko tasainen, pelit menivät sopivasti ristiin. 4 peliä oli sarjassa pelaamatta, kun pisteet olivat Hyvinkää 7, BR 5, Lahti ja Hki 2 pistettä. Hyvinkää voitti Helsingin 8-3 ja BR pelasi Lahden kanssa tasan 5-5 vielä jatkoajankin jälkeen, siinä sitten ratkesi nousumme. Hyvinkää samalla varmisti SM-sarjapaikkansa.
Viimeinen pelimme karsintasarjassa oli Helsinkiä vastaan Pirkkolassa ja sen voitimme 9-3! Fiilis oli hieno ja henki tuossa porukassa todella hyvä. Uskon, että viimeisen pelin jälkeen otettu kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Olen edelleenkin tosi ylpeä siitä jengistä. Pirkkolasta jäi myös mieleen se perinteinen valmentajan suihkuun kantaminen.
Eeva Kangassalo muisteli, että oikeastaan kukaan joukkueemme ulkopuolella ei uskonut, että voisimme nousta; ensimmäinen vuosi Ykkössarjaa ja heti nousu.
Kirstunvartija Petri Veilo muistaa kuitenkin vain yhden asian: kun soitin Petelle ja sanoin, että nousemme SM-sarjaan, ja että nyt tarvitaan sitä hilloa lisää.
Oman valmentaja ajan yksi hienoimpia aikoja oli, kun sain moninkertaisen maailmanmestarin, niin pelaajana kuin valmentajana toimineen Juicen (Virpi Karjalainen) valmentajakollegaksi.
Oli todella nastaa tehdä Juicen kanssa duunia, yksi iso bointti oli, että opin vuodessa valmentamisesta enemmän kuin yhteensä siihen asti olin oppinut. Kiitos siitä Juice.
Nyt on todella hienoa seurata, kuinka BR:llä seurana menee. Kun katsoo joukkueiden sijoitusta ja menestystä omissa sarjoissaan, niin tulee fiilis, että kyllä kannatti viettää silloin lähes kaikki vapaa-aika jäähallissa!
Toki se on vaatinut valtavan määrän työtä ja talkoohenkeä, että ollaan tässä tilanteessa 13 vuotta myöhemmin.
Marko Salenius
Ideasta suurtapahtumaksi ja ikuisiin muistoihin
10.10.2023, Markku Koli / Suomen Ringetteliitto
Olen ollut onnekas saadessani toimia ringetessä monessa tehtävässä, joukkueen, seuran, liiton ja vielä kansainvälisenkin liiton johdossa. Tällaisesta paketista löytyy monta unohtumatonta elämystä, erilaisia ja erimittaisia. Upeimman poimiminen niiden joukosta on tasapainoilua omien mieltymysten ja muiden saamien kokemusten välillä. Valintani kohdistuukin jälkimmäiseen ja varmaan kummastusta herättävänä piirteenä on vielä se, etten itse ollut edes paikan päällä.
Rock On Ice -99 oli ensimmäinen suomalaisen ringeten kotimainen suurtapahtuma. Näin uskallan sanoa, vaikka meillä oli takana jo yhdet lajin MM-kotikisat. Rock on Ice kokosi kuitenkin suuremman yleisön, huomattavasti monipuolisemman elämysvalikon ja vielä televisioinninkin kaupallisella kanavalla. Tapahtuma syntyi vauhdilla, muutaman henkilön työpanoksella ja joukolla ennakkoluulottomia oivalluksia.
Niille, jotka eivät olleet läsnä tai edes kuulleet tapahtumasta, kyseessä oli ringeten SM-sarjan finaalitapahtuma, jossa samana päivänä ratkaistiin kaikki mitalit. Päivään sisältyi myös ystävyysottelu klassikkojoukkueiden Pietarinkadun Oilersin ja Zoomin välillä sekä kultajuhlia seurannut jäädisko. Paikkana oli Espoon tuolloin aivan uusi areena, jonka koko tilan täytti Guinnesin ennätysten kirjaankin kelpaavan maailman suurimman mansikkakakun tuoksu. Nelonen toimi tapahtuman tuottajana ja TV-näkyvyydestä huolimatta yleisömäärä nousi reilusti yli kolmen tuhannen. Ringetteväki lähti isosti mukaan tähän uuteen kokemukseen.
Tapahtuman ideointi ja tekeminen oli innostava projekti, jossa pienillä oikeilla tekemisillä saatiin odotukset ylittävä lopputulos aikaan. Yksi entisen ringetteseurani aktiivi tunsi nimekkään urheilumanagerin, jonka kutsuin seuraamaan ykkösdivarin ottelua. Hän vaikuttui kerralla ringetestä ja lähti innolla mukaan ideoimaan tapahtumaa. Valmiiden suhteittensa kautta hän hoiti Nelosen ja ystävyysottelun, pyysi mukaan laitamainosmyyjän ja sai puhuttua ympäri kakun valmistajan. Meille jäi tehtäväksi kytkeä palaset yhteen ja houkutella ringetteväki liikkeelle.
Rock On Ice -99 oli hyppy tuntemattomaan ja varmaan jonkinmoinen riskinottokin. Se kuitenkin onnistui joka suhteessa. Taloudellisesti päästiin plussalle, vaikka TV-tuotanto maksoikin jonkun verran eikä hallikaan ollut edullinen. Mitaliottelut olivat hyvätasoisia ja varsinkin kultapeli loppuun saakka otteessa pitävä. Kahdessa finaaliottelussa laskettiin nykyisten MM-kisojen kaltaisesti pisteet ja ratkaiseva peli päättyi tasapeliin. Altavastaajana lähtenyt joukkue oli lähellä yllättää ennakkosuosikin. Urheilutapahtuma on parhaimmillaan juuri tällaisessa tilanteessa.
Tapahtuman tärkein arvo kirkastui minullekin vasta kolme vuotta sitten, kun merkittävä ringettevaikuttaja kirjoitti minulle keväällä 2020: ”Mitä meidän nykyjuniorimme tulevat 10-15 vuoden päästä muistamaan? Omat pelireissut ja bussimatkat? Minä ja monet muut puolestaan muistetaan tuhatpäisen yleisön kannustamisen Espoon areenalla tai Tikkurilassa. Me muistetaan erilaiset tapahtumaan liittyvät kisat, radat tai valtavan mansikkakakun ja ne käytävät, jota sai oman seuran pelipaita päällä vapaasti erätauoilla juosta.”
Tuohon kuvaukseen tiivistyy syy siihen, miksi Rock On Ice -99 on minulle ykkösmuisto. Se, etten ollut työmatkani takia tapahtumassa paikan päällä, on sivuseikka. Se, että joku tai jotkut saavat elinikäisen elämyksen ja kipinän viedä ringetteä eteenpäin, on aidosti ”Meidän Juttu”.
Markku Koli
Puheenjohtaja, Suomen Ringetteliitto
Voitokas ja ikimuistoinen reissu Ruotsiin
04.10.2023, FoPS Ringette D
FoPS Ringeten D-joukkueen viime kauden kruunasi päätösreissu Ruotsiin Solringen Cup -turnaukseen 29.4.2023. Matka Tukholman läänissä sijaitsevassa Solnan kunnassa järjestettävään turnaukseen oli D-joukkueen pelaajille ensimmäinen laatuaan. Kahden yön mittaiseen reissuun lähti 13 pelaajaa, 6 toimihenkilöä sekä jokaisen pelaajan perheestä kannustusjoukkoja. Kasassa oli siis 30-päinen ryhmä täynnä intoa tuoda kotiinviemisiksi jotain muutakin kuin vain tax-free -tuliaisia!
Pelaajille jäi matkasta erityisesti mieleen joukkueen kanssa vietetty yhteinen aika, joka ”ei ollut sellaista vakavaa” vaan rentoa ja hauskaa yhdessä olemista. Myös tanssiringit ennen pelejä, shoppailu ja laivalla matkustaminen lukeutuivat reissun kohokohtiin. Niin, ja olihan se pelaaminenkin tietysti kivaa! Kohtaaminen sellaisten joukkueiden kanssa, joita vastaan ei sarjakauden aikana pääse pelaamaan, oli mielenkiintoista ja mieleenpainuvaa. Ylipäätänsä ulkomailla pelaaminen tuntui pelaajista hienolta – alkulämmötkin sujuivat täydellä innolla, kun lenkkimaisemiin sai vähän vaihtelua!
FoPSin tie turnauksessa jatkui aina finaaliin ja voittoon asti! Hauska yhdessä vietetty viikonloppu ja turnausvoitto olivat täydellinen päätös kaudelle 2022-2023. Ruotsin tuliaisina ei siis ainoastaan ollut pokaali, vaan myös yksi uusi upea ikimuistoinen ringettehetki!
Haastateltavat: Pelaajat Jasmin Laine, Elsi Hakala, Hanne Salorinta, Fanni Korpisaari ja Annukka Laaksonen sekä valmentaja Ella Arkkila
Teksti: Emma Ahonen
