Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Opiskelun ja ringeten pelaaminen SM-tasolla
12.01.2023, Helsinki ringette SM
Kuva: Timo Kupiainen
Valtaosa meidän joukkueemme pelaajista on äskettäin valmistuneita tai edelleen opiskelevia. Opiskelun ja harjoittelun yhdistäminen ja siihen liittyvät haasteet ovatkin arkipäivää monelle meidän pelaajalle.
Toinen meistä on vasta valmistunut ja toisella on lukiota vielä hieman jäljellä, joten koulun ja ringeten välillä on jouduttu venkslailemaan paljon. Arkeen kuuluvat opiskelun ja ringeten lisäksi myös työt, joten vapaa-aika ei juurikaan jää. On suunniteltava ja nähtävä vaivaa sen eteen, että järjestää joskus vapaata ja arki on tasapainossa.
Jaksaaksemme paremmin ja helpottaaksemme koulun ja ringeten tuomaa kuormaa, pidensimme usean muunkin joukkuelaisemme tavoin lukio-opiskeluja yli 3 vuoteen.
Jengissämme on myös pelaajia, joilla on pitkät treenimatkat, sillä he eivät asu joukkueen paikkakunnalla. Myöhäiset treeniajat ja pitkät kotimatkat venyttävät nukkumaanmenoaikaa, ja aamulla olisi herättävä kouluun tai vielä aikaisemmin aamujäille.
SM-tasolla pelatessa tulisi treenata aktiivisesti myös omatoimisesti, mutta koulun ja töiden ohella sille tuntuu jäävän välillä liian vähän aikaa. Koulujutut eivät jää vain koulupäivien murheiksi, vaan varsinkin lukiossa kotitehtäviä on paljon, ja jos yo-kirjoitukset lähestyvät, on niihinkin valmistauduttava.
Sujuva arki vaatii tarkkaa suunnittelua ja välillä koulun, töiden ja treenien yhdistäminen käy raskaaksi. Aina ei illalla jaksaisi mennä treeneihin, mutta joukkuekaverit auttavat viemään ajatuksia pois arjesta ja tekevät siten nuoren urheilijan arjesta helpompaa. Yhteiset pelimatkat, pukukoppielämä ja onnistumiset auttavat jaksamaan kiireisessä ja ohjelmoidussa arjessa.
Emilia Hirvonen ja Emmi Juusela, Helsinki Ringette SM
RINGETEN KULMAKIVET: MONIPUOLINEN HARJOITTELU JA YHTEISTYÖ
11.01.2023, Raision Nuorisokiekko ry
Kuva: Pasi Laakso
21.12.2022 RNK:n Ringette F-joukkue järjesti LS-alueen ringettekouluille tonttuluistelutapahtuman, johon olivat tervetulleita kaikki alueen ringettekoululaiset vanhempineen. Jäälle saatiin mukavasti porukkaa ja meno oli vauhdikasta. Illan huipensi joulupukin vierailu sekä disko. Mukavan yhteisen tapahtuman päätteeksi kotiin lähti punaposkisia pieniä ja isoja hymynaamoja.
Monipuolisuus
Harjoittelussa tärkeää on monipuolisuus; eri pelipaikat ja monipuoliset harjoitteet. Vaikka harjoitusvuosia olisikin takana jo useampia, on perusasioiden parissa hyvä viettää aikaa. Näistä lähtökohdista lähdimme suunnittelemaan Tonttuluistelu-tapahtumaa. F-joukkueen järjestämässä Tonttuluistelussa keskeisessä osassa olivat monipuoliset harjoitteet; ilolla ja riemulla höystettynä tietenkin. Tonttuluistelun eri pisteillä kuljetettiin rinkulaa erilaisilla radoilla, lauottiin maalivahdille, pelattiin pienellä kentällä rinkulalla ja pallolla sekä harjoiteltiin tarkkuutta curling-radalla. Lisäoppia maalivahtiharjoitteluun saatiin tällä kertaa D-joukkueen maalivahdilta.
Yhteistyössä on voimaa
Tonttuluisteluun saimme F-joukkueen lisäksi apuja D-joukkueelta, josta tuli asiantuntevia apuvalmentajia jokaiselle pisteelle. Isona osana tapahtuman onnistumisen kannalta oli vanhempien aktiivinen osallistuminen sen järjestämiseksi. Ringettelajin jatkumon kannalta on seuratasolla tärkeää, että seuran sisällä joukkueet pystyvät tekemään yhteistyötä ja auttamaan toisiaan. Tässä tapahtumassa saimme todistaa, että yhteistyössä todella on voimaa! Seurojen välisellä yhteistyöllä saamme kehitettyä lajia ja pidettyä lajin elinvoimaisena ja kiinnostavana suurelle yleisölle sekä kasvatettua lajin harrastajamäärää. Tonttuluistelun kaltaisten tapahtumien kautta on helppo lähteä kehittämään lähialueiden seurojen välistä yhteistyötä hauskoilla teemallisilla yhteistreeneillä.
Anne Torvinen, Joukkueenjohtaja Ringette F, Raision Nuorisokiekko ry
Sonja Lindström, huoltaja Ringette F, Raision Nuorisokiekko ry
Kuva: Petra Ojaranta
Loukkaantumisista selviäminen
06.01.2023, NSR edustusjoukkue
Kuva: Timo Kupiainen
Aloitimme kautemme loukkaantumisringistä ja kauden edetessä olemme päässeet jo pelaamaan.
Molemmat meistä olimme viime kauden loputtua leikkauksessa. Pitkä kuntoutus kesä sekä syksy on takanapäin. Olemme odottaneet pitkään pelejä ja treenejä, mutta kun olimme päässeet tositoimiin mukaan niin alkoi sairastumisrinki ja tuntuu, että sieltä ei pääse pois. Koko ajan tulee vaistoinkäymisiä eteemme.
Olemme päässeet pitkän syksyn aikana pohtimaan kaikkia mahdollisia tunteita, välillä tuntunut ettei koskaan paranisi leikkauksista/ sairastumisista tai pääse samalle tasolle kuin ennen oli. Haluammekin kertoa nuorimmille ringeten pelaajille, että jos tulee loukkaantuminen niin ei saa lannistua vaan pitää tsempata kovasti eteenpäin, koska loppujen lopuksi se palkitaan, kun on taistellut pitkän matkan. Urheilussa tulee vastoinkäymisiä, mutta niistä pääsee pikkuhiljaa ylöspäin, kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.
Uskomme ja toivomme että pääsisimme vielä loppu kaudesta pelaamaan, ja siitä voisimme sitten kesän jatkaa ja treenata kovaa jotta ensikausi menisi paremmin, sillä eihän kauheasti huonommin voisi enää tähän kauteen verrattuna mennä.
Olemme seuranneet vierestä joukkueemme hienoa kehitystä ja nänhyt miten SM-sarjassa pelataan, joten olemmekkin ottaneet kaiken tarvitsemamme taskuun matkaan ja jatkamme pelaamista SM-karsintasarjassa.
Kirjoittajat Julia Nisula ja Julia Puustinen, NSR edustusjoukkue
Matka nuorten maailmanmestaruuteen
21.12.2022, U 21 nuortenmaajoukkue
Kuva: Timo Kupiainen
Elokuussa 2020 aloitettiin valmistautumaan MM-kisoihin, kun suuri osa meidän MM-joukkueeseen kuuluneista pelaajista oli jo silloin koolla testileirillä.
2021 tammikuussa oli tarkoitus antaa näyttöjä tähdistössä, mutta koronan takia se jouduttiin perumaan.
2021 elokuussa sekä marraskuussa leirit saatiin järjestettyä koronapandemiasta huolimatta Kisakalliossa.
Myös 2022 Tie huipulle -tapahtuma jouduttiin perumaan koronan vuoksi.
2022 huhtikuussa, toukokuussa ja elokuussa olleet leirit järjestettiin onnistuneesti.
Joka leirillä piti antaa parastaan, mutta se oli onneksi helppoa näin hyvässä porukassa.
Viimeiselle elokuun leirille kutsutut pelaajat olivat siis kulkenut tässä kisaprojektissa 2 vuotta ja käsillä oli viimeinen tilaisuus näyttää, mihin pystyy.
Ainakin omalta osalta voin sanoa, että ensimmäinen jää meni ihan säheltämiseen, koska minulla oli tullut siitä näyttämisestä semmoinen pakkomielle, etten pystynyt enää tekemään suorituksia rennosti. Loppuleiri sujui kuitenkin hyvin.
Seuraavalla viikolla saatiin soitot valmentajilta, että ollaanko kisajoukkueessa.
Minulle kisajoukkueeseen pääseminen tarkoitti sitä, että pienen tytön yksi unelma on osittain saavutettu, tai ainakin askeleen lähempänä.
Syyskuussa kisajoukkueen kanssa oltiin vielä kertaalleen Kisakalliossa hiomassa kuviot kuntoon kisoja varten. Aloitettiin viikonloppu poikkeuksellisesti jo perjantaina saunomalla ja lettujen paistolla. Viikonloppu oli antoisa ja oli super hyvä ja varma fiilis meidän porukasta. Jokainen oli paikkansa täysin ansainnut joukkueesta.
Kokoonnuttiin Tapiola Gardeniin lauantaina 29.10.2022. Sunnuntaina meillä oli ensimmäiset jäätreenit, jotka menivät tosi hyvin.
Maanantaina ja tiistaina meillä oli harkkapelit, joista otettiin muutaman maalin voitot. Saatiin hyvää videomateriaalia finaaleja varten, jotta pystyttäsi vieläkin parempaan.
Torstaina 3.11. pelattiin ensimmäinen finaali Metro Areenalla. Pelissä oli hyvä tunnelma ja katsojia oli saapunut hyvin paikalle. Voitettiin hienolla pelillä 10–0.
Perjantaina käytiin kannustamassa naiset voittoon ensimmäisessä finaalissa ja pidettiin hyvää joukkuehenkeä yllä.
Lauantaina 5.11. oli päivä, josta varmasti jokainen meistä oli unelmoinut ainakin viimeset pari vuotta. Ekan finaalin selkeä voitto antoi hyvän varmuuden lähteä rennosti, mutta taisteluasenteella kentälle.
Pelissä nähtiin superhienoja maaleja meidän hyökkäykseltä, törkeen hyvää puolustamista meidän pakeilta ja veskari pelasi aivan uskomattoman nollapelin.
Maailmanmestaruus voitettiin lukemin 12–0.
Vaikka tulos olikin aika hurja, mutta kentällä sai kuitenkin painia aivan täysillä eikä mikään tilanne tullut ilmaiseksi. Heti pelin jälkeen ei edes tajunnut mitä sitä tuli tehtyä, mutta kyllä se nyt alkaa olemaan konkretisoitunut, että olimmehan me ihan törkeen hyviä.
Meidän joukkue oli täynnä tästä ikäluokasta kirjaimellisesti maailman parhaita pelaajia. Tommosen porukan ympärillä oli aivan huippua elää koko kisaviikko läpi.
Koko kisaprojekti on vaatinut tosi paljon meiltä pelaajilta; on tehty monia testejä, annettu jäällä näyttöjä ja oman seurajoukkueen peleissä on tiennyt koko kahden vuoden aikana, että nyt minua tarkkaillaan. Mutta se ehkä auttoikin meitä pelaamaan noin hyvin ”paineen alla”, koska siihen me on jouduttu tottumaan.
Kisaprojekti on varmasti vaatinut ihan hurjan paljon meidän valmennukselta. Sitä me pelaajat ei edes ymmärretä millaiset langat heillä on kokoajan käsillä.
Myös huolto, fyssari ja Viivi on tehnyt ihan huippu duunia! Olen onnellinen, että sain kokea tällaisen matkan just tämmöisessä porukassa.
Minka Levander #12
U21 juniorimaajoukkueen pelaaja
Kiitosten aika
19.12.2022, Ringetteliitto
Marraskuun lopussa uutisoitiin päätöksestäni siirtyä vuoden vaihteen jälkeen toisiin työtehtäviin. Seuraviestissäni lupailin kirjoitella vielä ajatuksiani liittotyöstä ja ringettepolustani tänne vieraskynän puolelle. Toivon tämän kirjoituksen osoittavan kiitoksen kaikille ringeten parissa jo toimiville ja toisaalta antavan inspiraatiota omaa ringettepolkua vielä etsiville. Mahdollisuuksia on monia ja myös vaihtelu virkistää ja avartaa, kun kokeilee eri rooleja ja ottaa uutta näkökulmaa lajiimme, on se sitten harrastus tai työ. Jokaiselle löytyy lajistamme varmasti mielekkäitä rooleja eri elämänvaiheisiin, ja kuten viimeviikkoisesta kirjoituksesta saimme lukea, ringette voi olla elämänikäinen taival. Toivon sen olevan näin jokaiselle jo lajissa mukana olevalle ja myös lajiin pariin löytäville. Ringetessä on vahva yhteisö, joka tekee mahtavaa työtä lajin eteen, kukin omassa roolissaan. Suuri kiitos tästä, on ilo ja etuoikeus olla osa tätä yhteisöä, myös jatkossa!
Kuulun itse ringetteikäluokkaan, jotka ovat päässeet kulkemaan jo melko ehyttä pelaajapolkua pikkujuniorista lähtien aikuisten sarjoihin saakka. Vaikka ensimmäiset luistimet sain jalkaani parivuotiaana, alkoi ringettetaival vuosia myöhemmin, kun reippaana pikkutyttönä 90-luvun alkupuolella ilmoitin haluavani ringettetreeneihin nähtyäni veljeni kiekkopelin jälkeen ringetteä Forssan jäähallilla. Siitä alkoi oma ringettepolkuni, joka jatkuu toivottavasti vielä pitkään näin yli 30 jäähallilla ja sen välittömässä toimintaympäristössä vietetyn vuoden jälkeen.
#MeidänJuttu puhuttelee minua ja lähipiiriäni vahvasti. Harrastukseni kautta ringette on näytellyt pääroolia perheemme urheilutarjonnassa, vaikka harrastuksiin on kuulunut monia lajeja talvella ja kesällä, joista kaikista uskon olleen hyötyä liikunnallisen elämän tavan omaksumiselle. Jo juniorivuosina innostuin pienempien pelaajien ohjaamisesta, ja D-C-junnuina kävimme ohjaamassa ringettekoululaisia ja myöhemmin toimimme apuohjaajina kesäleireillä. Oman todellisen ringetteinnostuksen sytytti opiskeleminen urheilulukiossa ja vaihto-oppilasvuoden viettäminen Kanadan Edmontonissa, jossa ensimmäisen ja ainoan kerran omalla pelaajauralla joukkueen valmentajana toimi entinen pelaaja. Tuo kausi aivan 2000-luvun alussa oli monessa mielessä käänteentekevä, intohimo pelaamiseen ja harjoitteluun nousi uudelle tasolle ja ajatus siitä, että itse voisi toimia ringeten parissa valmentajana ja muutoinkin eri rooleissa alkoi selkeentyä. Kanadan visiitin jälkeen pelivuodet naisten SM-sarjassa opettivat paljon, mutta osaltani loppuivat terveyshaasteiden vuoksi ennen aikaisesti, josta varmasti sitten kumpusi kiinnostus valmentamiseen. Kun siirryin valmennuspuolelle koin hyödylliseksi jakaa kokemusta ja opittua nuoremmille pelaajille ja käydä myös keskusteluja toisten seurojen valmentajien kanssa heidän kokemuksistaan ja opituista toimintatavoista. Yhdessä voimme oppia lisää ja kehittää lajia ja seurojen toimintaa eteenpäin. On selvää, että opitun ja koetun varaan ei pelkästään voi rakentaa omaa valmentajan tai seuratoimijan polkua, vaan itsensä jatkuva kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta pystyy kehittämään pelaajia tai olosuhteita paremmiksi kuin mitä ne omalla ikäluokalla ovat aiemmin olleet.
Tämä on ollut vahva ajuri omalla ringettepolulla ja vienyt erilaisiin rooleihin seura- ja liittotasolla sekä kansainvälisesti. Olen saanut toimia nuorten aluejoukkueissa valmentajana ja SKRL:n aikaan juniorista aikuiseen -työryhmässä ja liittohallituksessa. Viimeisimpänä ennen toiminnanjohtajan tehtävää toimin kansainvälisen lajiliittomme hallituksessa lajinlevitysvastaavana, josta parhaimmat ringettemuistot tulevat yhteisistä leireistä ja turnauksista Tsekkien ja Slovakien kanssa. Vaikka koronavuodet ovat monessa asioissa pistäneet kapuloita rattaisiin, uskon vahvasti, että ringetellä on mahdollisuus kasvaa myös kansainvälisesti. Se, että me Suomessa teemme vahvaa arjen seuratyötä lajimme parissa ja johtavana ringettemaana viemme lajin kokonaiskehitystä eteenpäin ja jaamme tietotaitoa muille mailla, on erittäin arvokasta. Kannustan kaikkia ringettetoimijoita osallistumaan aktiivisesti lajimme toimintaan seura- ja liittotasolla, sillä työryhmä- tai hallitustyöskentely tai seura-aktiivina toimiminen voi avata ovia, jotka yllättävät positiivisesti ja vievät ihmisten pariin, joita et ehkä muutoin tapaisi.
Ringette on itselle jo pitkään ollut kantava voima, se on saanut treenaamaan, kouluttautumaan, työskentelemään napsun verran kovempaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta se on myös pitänyt pystyssä elämän tuulisemmissa hetkissä. Opiskelut, työpaikat, seurat ja paikkakunnat ovat välillä vaihtuneet, mutta ringette on pysynyt, ja pysyy. Ringetessä olen saanut kokea onnistumisia ja epäonnistumisia, päässyt vuodattamaan tuskan ja onnen kyyneleitä. Ringette on ottanut aikaa ja energiaa, mutta kokonaisuudessaan antanut kaiken moninkertaisena takaisin! Asenne ratkaisee paljon, ja se, haluammeko lähtökohtaisesti onnistua siinä mitä teemme. Aina ei onnistuta, mutta ainakin se saa yrittämään vielä enemmän. Ylipäätään nämä ovat asioita, joita urheilu opettaa elämää varten. Sitä tekemisen ja tunteiden skaalaa on vaikea kokea muualla. Olen onnellinen siitä, että olen tässä touhussa mukana. Ringeten parista olen saanut aivan upeita ystäviä, vuosien varrelta eri rooleista ja verkostoista, peli- ja valmennuskavereita, seuratoimijoita, luottamushenkilöitä, työkavereita. Olen varma, että nämä ystävyyssuhteet säilyvät pitkään, osa jo onkin, aivan ensimmäisistä ringettetreeneistä saakka. Eri hetkissä nämä ystävyyssuhteet näyttelevät eri roolia, joskus ollaan tiiviimmin tekemisissä ja joskus harvemmin, mutta tärkeintä lienee se, että mitä ikinä tarvitaankin, sparrausta tai vaikka treeniseuraa, niin sieltä verkostosta aina löytyy se joku <3
Näin MM-kisojen jälkimainingeissa olen superylpeä suomalaisesta ringetteyhteisöstä, kaikista MM-kisoihin osallistuneista eri alojen ammattilaisista ja vapaaehtoisista, ja ennen kaikkea huikeita urheilusuorituksia esittäneistä maajoukkueistamme. Yhdessä onnistuimme luomaan elämyksiä ja kokemuksia niin kaukalossa kuin katsomossa ja MM-tapahtuman kulisseissa. Suurkiitos teille kaikille!
Kiitos myös Ringetteliiton palvelukeskuksen tiimille, joista jokainen on oman asiantuntija-alansa rautainen ammattilainen. On ollut ilo työskennellä osana tätä tiimiä ja rooliinsa sitoutuneiden luottamushenkilöiden tukemana. Toivon, että jatkossakin ringetteseuroista löytyy meidän yhteisille asioille omistautuneita vapaaehtoisia ja vaikuttajia, jotka huolehtivat asioistamme ja kehittävät lajiamme eteenpäin.
Haluan vielä kerran esittää suuren kiitoksen koko ringetteyhteisölle kuluneesta kolmesta vuodesta. On ollut ilo ja etuoikeus tehdä työtä kanssanne ja yhteisen intohimomme eteen. Ja kuten aiemmin todettua, ringette jatkuu, eri rooleissa, joten halleilla nähdään.
Rauhallista joulun ja uuden vuoden aikaa koko ringetteyhteisölle!
Anu Pitkänen
Ringetteliitto, toiminnanjohtaja
