Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Paluu juurille
14.01.2021, Turun Ringette
Kuluva kausi on olosuhteiden puolesta eittämättä omituisin tähänastisista. Yhdessä asiassa se on kuitenkin ollut huomionarvoinen: se on näyttänyt meille, miten tärkeässä osassa pelaaminen ja sosiaaliset kontaktit ringetessä ovat. Turvavälein tehtävällä taitoharjoittelulla ja sovelletuin säännöin pelattavilla peleillä on paikkansa, mutta ei kukaan jaksa niitä loputtomiin. Pelaaminen, siitä nauttiminen ja pukukoppijutut ovat varmasti kaikille se juttu, minkä vuoksi joukkueurheilua harrastetaan.
Meillä Turussa on jo pitkään painittu epävarman harrastajatilanteen kanssa. Useamman juniori-ikäluokan puuttuessa uusien harrastajien saaminen varsinkin aikuistasolle on ollut haasteellista. Olemme myös yrittäneet seurata liikunnan ja urheilun trendejä ja miettiä, miten voisimme osaltamme kantaa kortemme kekoon matalan kynnyksen liikunnan ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Näihin haasteisiin tarrasimme hakemalla opetus- ja kulttuuriministeriön hanketukea Ringettepartio-hankkeelle, jolla tavoittelemme kummankin päämäärämme täyttymistä.
Ringettepartion tarkoituksena on yksinkertaisuudessaan ollut mahdollistaa matalan kynnyksen lajikokeilut, yhdistää seuraväkeä ja viedä ringetteä sinne, missä luistimilla liikkuva väki olisi jo valmiiksi: ulkojäille ja liikuntatapahtumiin. No, kauden 2019–2020 talvi oli pelkkää vesisadetta. Meidän leveyksillä ei ulkojäitä nähty. Ja sitten tuli korona ja pisti tapahtumat jäähylle sekä sulki mahdollisuudet jäähalleissa.
Varovaisten kokeilujen jälkeen toiminta lähti todella hienosti käyntiin syksyllä 2021, kunnes rajoitukset lopettivat säännölliset hikiringettevuorot lyhyeen. Myös suunnitellut polttarit ja työpaikkakokeilut menivät jäihin. Onneksi sentään lasten harrastamista voidaan tukea. Se, mikä palautetta kerätessä on tuntunut mahtavalta kuulla, on mukaan lähteneiden harrastajien aito innostus ja ilo siitä, että voi harrastaa ja pelailla kivassa porukassa vailla kilpailemisen tuomia paineita. Eikö kuulosta mahtavalta? Kun halutaan saada viikoittain hyvä hiki pintaan ja heittää kivaa läppää, voidaan tulla pelaamaan ringetteä!
Ringette on ihanteellinen matalan kynnyksen laji. Kypärän, luistimien, mailan, renkaan ja hanskojen lisäksi lajin aloittamiseen ei oikeastaan tarvita muuta. Vauhdin kasvaessa toki varusteet ovat paikallaan, mutta kuntoilussa tuo perusvarustus on aivan riittävä. Kohtuullisen kokoisessa porukassa myöskään jääkustannukset eivät nouse kohtuuttoman suuriksi. Hauskanpito ja hyvinvointi ei siis ole rahasta kiinni.
Meille tulee paljon kyselyjä aikuisten ja nuorten harrastetoimintaan liittyen. Pelaamiseen sitoutuminen reissuineen ei puhuttele kaikkia. Siksi huippua tavoittelevien polun rinnalle tarvitaan vaihtoehtoja. Ne tuovat esiin sen, mistä ringetessä pohjimmiltaan on kyse: ilo-, äly-, taito- ja yhteispelistä, jossa joka tason pelaajille on oma paikkansa. Innolla seuraamme, miten itsenäinen ringette uusine strategioineen pystyy tämän omituisen ajan haasteisiin vastaamaan. Tänä talvena edessä on todella paluu juurille, kun varsinkin aikuisten harrastaminen monella alueella on keskeytetty. Ulkojäillä(kin) nähdään siis!
Turun Ringeten puolesta,
Terhi Pinomäki, D-junnujen valmentaja ja Ringettepartion vastuuohjaaja
Ringettepartio-toiminnasta on kerrottu lisää tuoreimmassa Ringettelehdessä.
Ringetteterveisiä Tikkakoskelta
05.01.2021, Tikkakosken Tikka
VALMENTAJA
Töistä taas kotiin
tytön, varustekassin, muistiinpanot, peliohjetaulun
otan vielä mukaani
juomapullon
autoradiosta Joutsenlaulun
Matkalla mietin
miten saan tytöt mukaan
ajatuksiini
yhteiseen suunnitelmaan
määränpäähän
minun ja heidän
= meidän
Pukukoppiin
tytöt, varustekassit, muistiinpanot, vielä hymynkin
otan mukaani
juomapullon
kaikki työajatukset ja kodin
taka-alalle sullon
Taas lähdetään
hiljalleen ja täysillä
vähintäänkin kahden viivan yli
enintään seitsemän
lasken mielessäni 30 sekuntia
ja puhallan
keuhkoistani dioksidit
toksidit
Pilliin
iloitsen ja naurahdan
mielessäni
on ihanaa
ei parempaa
edes unelmaa
onnesta säteilevät kasvot
pukuhuoneessa ja täällä
hehkun sydämestäni
aina ollessani heidän kanssaan
Jäällä.
PELAAJA
Koulusta taas kotiin
Läksyt, välipalaa, varusteet ja mailan
otan vielä mukaani
nopeet viestit puhelimeen
matkalla
autoradiosta Behm
Äidin kyydissä
kuuntelen ja mietin
miten saan taas kaverit mukaan
ajatuksiini
yhteiseen suunnitelmaan
määränpäähän
minun ja heidän
= meidän
Pukukoppiin ryminällä
aina vähän myöhässä
valkku tuntee kyllä mut
ikuinen optimisti jolla
kovaääninen nauru ja
maila rispaantunut
Taas mennään
hiljalleen ja täysillä
vähintäänkin kahden viivan yli
luistellen ja mahallaan
maalille ylämummolaan
puhallan
keuhkoistani koulupölyt
kaikki ajatusten turhat mölyt
lasken mielessäni 30 sekuntia
iloitsen ja hymisen
on ihanaa
ei parempaa
edes unelmaa
onnesta säteilevät kasvoni
pukuhuoneessa ja täällä
hehkun sydämestäni
aina ollessani heidän kanssaan
Jäällä.
teksti: Harri Pohjalainen, kuvat: Suvi Huttunen
Pakko on paras muusa
16.12.2020, Hyvinkää Ringette
Tämä kausi 2020-2021 on alkanut kaikilla seuroilla poikkeuksellisella tavalla. Korona epidemian tuomat ohjeistukset ja rajoitukset ovat pakottaneet seurat pakon edessä uuden äärelle. Tässä on testattu, kuinka vähän paikalleenkin jämähtänyt seura on löytänyt uusia tapoja selvitä ja laskeutua norsunluutornista alas. Hyvinkään Ringetessä on löytynyt tämän myötä ihan uutta puhtia! Meillä nopean toiminnan joukot ovat saaneet seuran jäsenille nopeasti päivittyvät tiedot ja ohjeistukset miten toimia. Nyt ei odotella; nyt kysytään ja toimitaan. Seuran hallitus ja toimihenkilöt ovat puhaltaneet yhteen hiileen ja toimineet vastuullisesti. Perheet ja tytötkin ovat toimineet esimerkillisesti ohjeiden noudattamisessa. Yhteenkuuluvuuden tunne on vahva; teemme yhdessä oikein!
Nämä uudet tuulet ovat tuoneet seurallemme paljon hyvää muutosta. Yhteistyö on lisääntynyt kaupungin ja muiden seurojen kanssa. Olemme löytäneet paljon uusia tapoja pitää yhteyksiä. Toiminta on suoraviivaistunut ja digitalisoitunut entisestään. Näiden lisäksi aktiivisuus taustajoukoissa on ilahduttavasti lisääntynyt, kun on helpompi osallistua esim. puhelimella automatkalla. Hei, mä voin hoitaa! Apua on ollut saatavilla. Kaikki haluavat toiminnan jatkuvan rajoitteista huolimatta. Liikunta ja ringette nähdään niin vahvasti osana normaalia arkista elämää.
Tärkein osuus on harjoittelurutiinien muutoksessa ja monipuolistumisessa. Liikkuminen on saatu nyt hallin ulkopuolellekin todella vaivattomasti. Joukkueissa on ryhmäydytty entisestään, tsempattu toisia ja löydetty omia vahvuuksia. Lisäksi ulkoiluliikuntaan siirtyessä emme ole paikkasidonnaisia enää. Hyvinkään kaupungistakin alkaa löytymään uusia kulmia ja kortteleita!
Hyvinkään Ringetessä toivotaan turvallista kauden jatkoa kaikille yhteistyöseuroille ja perheille. Jospa tästä kaikesta tuleekin uutta normaalia!
Siniset terveiset Kangasniemeltä!
09.12.2020, KaPa-51
Elämme tätä kirjoittaessani jälleen poikkeuksellisen arjen keskellä, ja kaikkia harmittaa varmasti ihan yhtä paljon, kun ottelut ja suurimman osan jääharjoittelu ovat telakalla. Synkistelyn sijaan aion kuitenkin valaista päiväänne asioilla, joista olen ringette- ja seurayhteisössäni kiitollinen.
Kangasniemi on hyvin pieni paikkakunta Suomen ringettekartalla – ellei jopa pienin reilulla viidellä tuhannella asukkaallaan. Pienuudestamme huolimatta julistaudumme ehdottomasti ringettepaikkakunnaksi. Tällä kaudella meillä on KaPa:ssa viisi sarjoissa pelaavaa joukkuetta, mikä on enemmän kuin koskaan. Lisäksi seurassamme toimii ringettekoulu, ladyjoukkue ja harrasteporukka, joka hötntsäilee yhdessä huru-ukkojen kanssa.
Ringetteyhteisön suurin voimavara ovat lajin ja joukkueiden parissa nyt ja aiemmin toimineet aktiiviset ihmiset. He ovat sitoutuneet toimintaan pitkäjänteisesti, ja toiminnan elinvoimaisuuden säilyminen ja kehittäminen on ollut sydämen asia - vapaaehtoispohjalta tietenkin. Ilman joukkue- ja seura-aktiiveja toimintaa ei ole: tarvitaan valmentajia, ohjaajia, joukkueenjohtajia, huoltajia, tuomareita, toimitsijoita, mokkapalamestareita ja luistimien teroittajia, jotka kaikki käyttävät paljon aikaa lasten ja nuorten harrastamisen mahdollistamiseksi. Olen kiitollinen heistä jokaisesta.
Kaikilla seuroilla on oma pyhättönsä, meillä se on Tehomet Areena. Siellä on koettu kaikenlaisten tunteiden kirjoa, ja osa varmasti välillä miettii puolivakavissaan jopa patjan roudaamista jonkun pukukopin nurkkaan. Rakas jäähallimme rakennettiin 2000-luvun alussa monen eri tahon yhteisponnistuksena juuri oikeaan aikaan jäälajien tulevaisuuden näkökulmasta. 1980- ja 1990- luvuilla rengasta veivanneet muistavat varmasti, kuinka housut suunnilleen jäätyivät kiinni lumihangessa törröttävään vaihtopenkkiin, ja erätauoilla kolattiin lunta jäältä, jotta oli edes jonkinlainen mahdollisuus hoitaa siniviiva-asiat kunnolla. Nyt tuo aika tuntuu hyvin muinaiselta. Tehomet Areenan oven avatessani ajattelen lämmöllä tuhansia talkootunteja tehneitä ihmisiä ja projektia rahoittaneita tahoja.
Jäälajeista puhuttaessa mainitaan usein harrastamisen kalleus. Toki se joskus varmasti hintavalta tuntuukin ja erityisesti silloin, jos harrastavia lapsia on perheessä useampi. Varusteet pitää olla kunnossa, ja kuukausimaksuja on luonnollisesti kerättävä toiminnan turvaamiseksi. Kangasniemeltä on aika pitkä matka muille ringettepaikkakunnille, joten linja-autot suhaavat säännöllisesti milloin etelään ja milloin länteen vähän reissaajien sarjatasosta riippuen. Pelaajat ovat tottuneet tähän jo pienestä pitäen: jos halutaan pelata, on pakko matkustaa (ja on se tietty ikävaihe, jolloin linja-automatka on koko homman paras osuus). Iän karttuessa jäähallien lisäksi tutuiksi tulevat myös ringettepaikkakuntien hotellit, jos samalle reissulle onnistutaan järjestämään useampiakin pelejä. Reissaamisen kustannuksia kompensoi Kangasniemen varsin edullinen jää, mikä on merkittävä tekijä erityisesti lajin parissa aloitteleville ryhmille. Kauniista käden ojennuksesta kohtuullisen hintaisen jään muodossa ja sen kautta harrastamisen mahdollistamisesta voimme kiittää omaa kotikuntaamme.
Mitään ringetteyhteisöä ei ole ilman ringettetyttöjä – isoja ja pieniä. Olen saanut vuosien aikana kunnian seurata eri-ikäisiä pelureita, joiden matka alkaa luistimilla töröttämisestä ringettekoulussa, ja joista on kehittynyt ja kehittyy hienoja ja taitavia nuoria naisia, joiden kanssa ei enää luistelukilpailussa pärjää. Muistoissa ovat ikuisesti kaikki ne pelit, joissa tytöt ovat pelanneet paremmin kuin luultiin olevan edes mahdollista ja myös ne liikutuksen hetket, kun äärimmäisen kovasta ottelusta raavitaan hikinen taisteluvoitto pienellä porukalla. Se valtaisa kollektiivinen ilo ja onnistumisen tunne, kun joku asia saadaan jossain porukassa toimimaan kovan harjoittelun ja yhteistyön tuloksena. Kiitos kaikki ringettetytöt, olette sinisen elämän alkulähde.
Annastiina Pylvänäinen
ringeten sekatyöläinen
KaPa-51
Vihellä nyt jotain!
05.12.2020, Erotuomarit
Lopetin aktiiviuran pelaajana B-ikäisenä seitsemän vuotta sitten, motivaatiota intensiiviseen harjoitteluun ei ollut enää mutta rakkaus lajiin säilyi. Jatkoin uraani tuomarina ja näin myöhemmin voin todeta sen olleen mitä parhain ratkaisu 17-vuotiaalta itseltäni. Kausien kuluessa olen noussut tuomarina aluesarjojen junioripeleistä aloittaen aina SM-sarjan vakionaamaksi asti. Viime keväänä oma ykköstavoitteeni (kyllä, meillä tuomareillakin on tavoitteita) Naisten SM-sarjan playoffeista olisi käynyt toteen, harmi että kausi päättyi koronan takia päivää ennen tätä päämäärää.
Miksi koen, että juuri tuomarointi on ollut hyvä ratkaisu? Tähän on monta syytä. Päällimmäisenä näin opiskelijana on taloudellinen hyöty, saan arkisin keskittyä rauhassa opintoihini rientoineen ja viikonloput pyhitän pitkälti ringetelle. Tuomarointi ei tunnu niinkään työltä vaan harrastukselta, vaikka se usein viekin ajomatkoineen normaalin työpäivän verran. Pelit ja tilanteet vaihtelevat paljon eikä kahta samanlaista ole, tämä tekee tästä hommasta kaudesta toiseen kiinnostavaa.
Lisäksi aina on mahdollisuus parantaa omaa tekemistä ja toimintaa, en usko, että yhtään täysin virheetöntä peliä olen koskaan viheltänyt tai tulen viheltämäänkään. Laji kehittyy koko ajan ja niin on kehityttävä tuomarinkin, jos mukana haluaa pysyä, myös minun viikko-ohjelmaani kuuluvat fysiikkatreenit ja edellisten pelien videotallenteiden katselu, jos niitä käsiini saan. Tuomarointi tarjoaa myös minulle mahdollisuuden päästä mukaan juuri niihin kärkikamppailuihin ja mitalipeleihin, joita junnupelaajana olen ihaillen katsomosta seurannut.
Hyvien puolien lisäksi on tuomaroinnissakin varjopuolensa ja haasteensa (joiden takia ehkäpä joukkomme on jatkuvasti hieman liian kapea). Pelit voivat olla hyvin haastavia henkisesti, nopeita päätöksiä on tehtävä jatkuvalla syötöllä oman parhaan näkemyksensä mukaan ja vaikka parhaansa yrittäisi, palaute voi olla hyvinkin epäystävällistä ja negatiivista.
Työrauhaa ei välillä ole nimeksikään ja tunteiden kuumeneminen saattaa todellakin saada ihmisistä esiin sellaisia puolia, joita kaukalon ulkopuolella ei kukaan katsoisi hyvällä. Tuomarin on silti pidettävä ajatuksensa ja keskittymisensä kasassa, jotta peli säilyisi oikeudenmukaisena ja turvallisena kaikille osapuolille.
Onnekseni koen, että joukkueiden ja katsomon käytös on siistiytynyt paljon oman urani alkuajoista ja ylikuumenemiset ovat nykyään enemminkin harvinaisuus kuin sääntö. Suurimman osan työstään saa onneksi tehdä rauhassa ja joukkueen ja tuomarin välillä pysyy avoin keskusteluyhteys ja kunnioitus. Silloin homma on mukavaa ja tilanteista pystyy tarvittaessa keskustelemaan.
Tuleva viikonloppu on meille tuomareillekin hengähdyshetki kilpasarjojen ollessa hetken tauolla ja tapaammekin toisemme etäyhteyksin välikoulutuksen merkeissä alkukauden sattumuksista keskustellen. Alkukausi on ollut mukava ja vauhdikas, innolla odotankin jatkosarjojen alkua ja kauden kääntymistä kohti kevättä. Toivon todella, että kausi saataisiin pelattua mahdollisimman normaalisti loppuun ja mestaruudet ratkottua perinteiseen tapaan.
Pidä siis huolta niin itsestäsi kuin kaveristasi, muista maski ja moikataan kun hallilla nähdään!
- Oona Kuusisto, erotuomari
