Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Koronasta ja aikuisen naisen peli-ilosta
10.02.2021, Hyvinkää Storm Ringette
Uudenmaan jäähallien ovet ovat pysyneet säpissä aikuisharrastajille marraskuusta alkaen. Hyvinkää Stormin naiset tapasivat joukkueena viimeksi 18.11. harjoituksissa. Silloinkin kopissa pidettiin turvaetäisyyksiä, kasvoilla oli maskit, mutta nauru helisi. Sen jälkeen huumori on loistanut poissaolollaan ja ajoittaisissa WhatsApp-viesteissä lähinnä tiedotellaan, että vieläkään ei päästä jäälle.
Pandemian edessä on oltu kuitenkin nöyriä ja kuuliaisia. On kirkastunut, että urheilukin on lopulta vain urheilua - harrasteurheilukin vain liikuntaa, jossa sydämen syke ja tunteen palo ovat ehkä normaalia terveysliikuntaa enemmän läsnä. Mutta ei urheilusta ole globaalien pandemioiden yli kävelemään. On jaksettava ja maltettava. Voimaantua voi vaikka riipivästä kaipauksesta jäälle, joka kaikessa kurjuudessaan kirkastaa mieleen, miksi ringette on ollut itselle rakas urheilumuoto jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä.
Koronakurimuksessa on ollut aikaa pohtia aikaamme ja sen ihmeellisiä ilmiöitä. Aikuisten - etenkin aikuisten naisten - joukkueharrasteurheilu on vapautunut ja kasvaa kohisten. Siinä missä miesten firmaliigat ja alasarjadivarit ovat olleet aina kovassa huudossa, naisten vastaava harrasteurheilu on vasta viimeisinä vuosikymmeninä nostanut päätään. Aivan kuin se olisi vapautettu aerobic-trikoiden puristuksesta ja kotiaskareiden ikeestä sanomalla, että mikään ei estä myös naisia jatkamasta itselleen rakasta urheilumuotoa, kun kilpailu-ura on ohi. Aikuinenkin nainen saa pelata ilman SM-kullan kiiltoa silmissä! Ringeten harraste- ja ladysarjat ovat tulleet jäädäkseen ja niillä on tärkeä rooli lajin ja sen kulttuurin ylläpitäjänä ja jatkajana.
Aikuisharrastamisessa piilee paljon fyysisen terveyden ylläpidon yli yltäviä elementtejä. Se mm. tukee minäkuvaa ja itsensä hyväksymistä muuttuvissa elämäntilanteissa, ruuhkavuosissa ja ikääntyessä. Se myös opettaa armollisuutta. Kun mittari alkaa käydä yli kolmeakymppiä, kehitys ei enää tapahdu varsahypyin kuten nuorena. Ilonaiheet muuttuvat yksittäisiksi onnistumisiksi, vääjäämättä hitaasti etenevän taantuman hidastamiseksi entisestään ja pelaamisen jatkamisen mahdollistamiseksi luistelupotku kerrallaan.
Yksilön näkökulmasta aikuisten harrasteurheilu opettaa iloitsemaan ja olemaan ylpeä ihan vaan siitä, että vielä pystyy johonkin itselleen tärkeään ja saa siitä edelleen iloa ja onnen pilkettä. Se maadoittaa olemaan tyytyväinen siihen, ettei ole matkalla mihinkään. Riittää, että olen tässä ja nyt, teen parhaani ja nautin. Vaikka joukkueessa vitsailemmekin “kultaristeilyistä” tai muista voitonjuhlista, lopulta niillä ei ole kenellekään mitään väliä tai arvoa. Edellisen kauden sarjasijoituksia ei muista seuraavana syksynä enää kukaan. Tärkeintä on päästä pelaamaan. Pystyä pelaamaan. Saada pelata. Koronan myötä se on tullut entistä kirkkaammaksi.
Joukkueen mukana tulee samalla hoidettua sosiaalista yhteenkuuluvuutta tilanteissa, joissa yhteinen nimittäjä löytyy titteleiden, ammattiarvojen tai parisuhdestatusten sijaan hienhajuisista kalsareista ja jaetusta onnistumisten riemusta. Kun hallien ovet viimeistään ensi syksynä avataan, kirmataan me aikuiset naiset sinne joukolla iloitsemaan ihan vain siitä, että saadaan taas pelata!
Laura Salminen, Hyvinkää Storm Ringette
Urheilijapolun kulmakivet - oheisharjoittelu
02.02.2021, FoPS Ringette Edustus
kuva: Timo Kupiainen
Viime kevät yllätti meidät kaikki. Kun hallit menivät kiinni, piti järkytyksen jälkeen napata lenkkikamat mukaan ja suunnata pihoihin ja metsiin treenaamaan. Olen jo useammat kaudet ymmärtänyt oheisharjoittelun merkityksen, mutta nyt kun jokainen meistä oli oman harjoittelunsa valmentaja, niin kaikkien urheilun osa-alueiden huomiointi herätti. Tässä muutamia huomioita.
Osa-alueita on useita. Venyvyys, koordinaatio, tasapaino, nopeat refleksit, nopeus, vauhtikestävyys / hapenotto, voimaharjoittelu (maksimi ja kestävyys) sekä esimerkiksi loikkavoima. Myös tietenkin lajikohtaiset taidot, kuten laukominen. Mitä pidemmälle kevättä etenimme, kohti kesää, keksin aina uusia kohteita, joita en ole huomannut vielä treenata.
Oli todella kurjaa olla ilman jäätreenejä maaliskuusta alkaen, mutta jälkiviisaana kasvoin ja opin kevään aikana valtavasti. Oheisharjoittelu ei ole vain lämmittely ennen treeniä, vaan oma harjoituksensa. Hermotuksen treenaaminen edistää nopeutta, joka näkyy nyt jäällä. Oli kerrankin aikaa treenata salilla ilman, että peli olisi viikonloppuna mennyt kipeiden paikkojen takia pieleen. Aitoja, tikapuita, portaita, tötsiä, mäkiä, palloja ja pyöräilybaanoja. Kesä meni hyvin ja tällä kaudella luistin on toiminut kivasti.
Eli pointti - otetaan oheisharjoittelusta kaikki irti. Se on uskomattoman hyvä voimavara. Nykyään kun Forssan jäähallilla tulen ylätasanteelle, juniorijoukkueita on joka kulmassa juoksemassa, hyppimässä narua tai punnertamassa. Se on mielestäni hieno asia ja siihen ei ole myöskään aikuisurheilijan koskaan liian myöhäistä tarttua.
Terveisin,
Tytti Nyrönen, FoPS Ringette Edustus
Ilves täyttää tulevana vuonna kunnioitettavat 90 vuotta
30.01.2021, Ilves Ringette
Kaupunginosajoukkue, kausi 1992-1993
Ilves on vuonna 1931 Niilo Tammisalon toimesta perustettu palloilun yleisseura. Ilveksen perustava kokous pidettiin Tampereen lyseolla 10. huhtikuuta 1931. Aluksi seura keskittyi jalkapalloon, jääpalloon ja pesäpalloon. Jääkiekko tuli Ilveksen ohjelmaan jo seuraavana talvena. Nykyään Ilveksen lajikirjoon kuuluvat jalkapallo, jääkiekko, futsal, ringette ja salibandy. Vuosien saatossa Ilveksellä on ollut toimintaa nykyisten lajien lisäksi myös koripallossa, taitoluistelussa, keilailussa, amerikkalaisessa jalkapallossa, lentopallossa ja käsipallossa.
Keväällä 1992 Ilvekseen perustettiin ringettejaosto kun tyttöjalkapalloilun puolella vaikuttaneet Heli Vaikkola ja Riitta Tanila pohtivat mistä löytyisi talvilaji tytöille, joka olisi jääkiekkoilua hillitympää. Monet tytöt nimittäin vierastivat jääkiekkoilun fyysisyyttä. Silloin nousi esiin ringette, jota pelattiin jo kaupungissa lajin erikoisseurassa Tampereen Ringetessä. Laji löytyi myös Ylöjärven Ilveksen tarjonnasta. Ilves Ringeten vahva juniorityö palkittiin keväällä 1997 kun edustusjoukkue nousi ensimmäisen kerran SM-sarjaan.
C-joukkue, kausi 1996-1997
Ilves syntyi samasta tarpeesta kuin urheiluseurat yleensä. Seura tekee mahdolliseksi järjestelmällisen ja ohjatun harjoittelun sekä osallistumisen kilpailuihin. Toiminnan tavoitteena on tarjota läpi elämän kestävä liikuntaharrastus. Urheiluseura kokoaa yhteen liikunnasta ja urheilusta kiinnostuneet. Ilves tarjoaa monia eri tapoja osallistua seuran toimintaan.
Ilveksen historia vaikuttaa merkittävästi tänäänkin. Arvot ohjaavat ja auttavat jokaista seuran toimijaa päivittäisessä seuratyössä sekä suuntaavat toimintaa sovittujen päämääriä kohti. Kokonaisuudessaan seuran historian lehdiltä on aistittavissa vahva yhteishenki ja tekemisen ilo. Intoa, talkoohenkeä ja reilua urheilumieltä urheiluseura tarvitsee toiminnassaan myös tulevaisuudessa.
SM-joukkue, kausi 1998-1999
Juhlavuoden kunniaksi Ilves ry ja nykyiset lajit järjestävät erilaisia tapahtumia pitkin vuotta koronapandemia huomioiden. Seuran syntymäpäivänä 10.4.2021 muistamme edesmenneitä seuran puheenjohtajia seppeleiden laskulla. Läpileikkaus seuran historiasta on odotettavissa ensi syksynä, 9.10.2021, jolloin järjestetään juhlagaala. Gaalassa palkitaan aktiivisia ja pitkäaikaisia seuratoimijoita. Lisäksi Suomen Jääkiekkomuseossa avautuu piakkoin näyttely Ilveksen 90 -vuotisen taipaleen kunniaksi. Juhla-arpajaiset ovat myös tulossa.
Ilves Ringette järjestää pitkät perinteet omaavan Tupsukorvaturnauksen 90–vuotis juhlateemalla. Toivottavasti pääsemme mahdollisimman pian nauttimaan urheilusta paikan päälle. Pysykää terveinä, pitäkää toisistanne huolta, yhdessä tästä selvitään!
Ilveksen ja Ilves Ringeten puolesta,
Minna Kankare, ringettejaoston puheenjohtaja
Koutsi hoitaa
27.01.2021, VG-62 Ringette Edustusjoukkue
Valmentaja on henkilö, joka harjoittaa tai ohjaa jotakuta tavoitteellisesti. Ringetessä, kuten muissakin lajeissa valmentaja on äärimmäisen iso osa joukkuetta ja sen harjoittelua. Jos esimerkiksi pelireissulle jouduttaisiin lähtemään ilman valmentajaa, vaikuttaisi se pelisuorituksiin ja mahdollisesti jopa lopputulokseen. Valmentajan auktoriteetti ja päätöksenteko on oleellinen osa koko joukkueen suoriutumista sekä peleissä että harjoituksissa.
Ringettevalmentajan tehtävä on yksinkertaisesti auttaa joukkuettaan kehittymään. Tähän sisältyy paitsi koko joukkueen yhteisen pelisävelen rakentaminen mutta myös pelaajien kehittäminen yksilötasolla. Pelaajan näkökulmasta hyvä koutsi onkin aidosti kiinnostunut valmennettavansa kehityskohteista ja tietää tämän vahvuudet ja heikkoudet. Monelle pelaajalle on tärkeää saada kehittävää palautetta sekä harjoituksissa että peleissä, mikä johtaa parempiin yksilösuorituksiin kaukalossa. Pelillisesti valmentaja voi erilaisten taktiikoiden ja kuvioiden lisäksi vahvistaa joukkuettaan henkisesti. Niinä hetkinä kun peli tuntuu vaikealta ja koko joukkueen tarvitsee voimaantua, ovat valmentajan sanat ja ilmaisu merkittävässä roolissa. Hyvä valmentaja tiedostaa myös omat heikkoutensa ja pyrkii kehittämään niitä.
Joukkue vaatii valmentajaltaan paljon. On tärkeää olla luotettava, omistautunut, tarpeeksi tiukka ja ennen kaikkea tasa-arvoinen. Valmentajan ja pelaajan välinen suhde on ainutlaatuinen, mielenkiintoinen ja välillä vaikeakin asia. Koutsin ei tulisi olla liian hyvä kaveri, mutta silti hauskaa saa ja pitääkin olla. Yksi tärkeimmistä asioista valmentajan ja pelaajan välillä on molemminpuoleinen kunnioitus ja arvostus. Ihanteellisessa valmennussuhteessa kumpikin osapuoli osaa kuunnella toista ja ottaa vastaan rakentavaa palautetta.
Olemme kiitollisia jokaisesta valmentajasta, jotka ovat auttaneet meitä kehittämään itseämme sekä pelaajana että ihmisenä. Oman seuran valmennuksen lisäksi juniorimaajoukkueen koutsit ovat antaneet meille ja monelle muulle nuorelle ringettepelaajalle valtavan määrän hyviä vinkkejä, motivaatiota ja ennen kaikkea entistä enemmän rakkautta lajiin.
Sonja Pere ja Eerika Viro
VG-62 Ringette Edustus
Yhteistyössä on voimaa
19.01.2021, Lahti Ringette
Yhteistyö on pienten harrastajajoukkojemme vahvuus, eikä sitä auta unohtaa koronan tuomien pitkien rajoitusten aikana. Nyt olisi hyvä aika virkistää muistiin kaikki toimiviksi havaitut yhteistyömallit sekä viritellä uusia, jotka voidaan ottaa käyttöön rajoituksien päätyttyä.
Joukkueiden välinen yhteistyö tuo sekä pelaajille että valmentajille uusia näkökulmia harrastamiseen. Tässä on parasta se, että pelaajat tutustuvat toisiinsa ja valmentajat pelaajiin yli joukkuerajojen. Yhteistyöllä eri ikäryhmien välillä saadaan vanhemmista pelaajista roolimalleja nuoremmille, jotka saadaan taas tätä kautta helpommin mm. kannustamaan vanhemman ikäluokan joukkueita kotipeleihin. Mikäpä sen motivoivampaa nuorelle pelaajalle kuin saada valmentajaksi esim. valmennuskoulutuksen käynyt SM-tason pelaaja. Suunnitelmallinen joukkueiden välinen yhteistyö tukee yksilöllisten taitotasojen kehittymistä. Parhaimmillaan joukkueet pystyvät auttamaan toisiaan peleissä ja sekä tuomaan omaan joukkueeseensa toisen joukkueen pelaajien kanssa opittuja taitoja. Kehittyneemmille pelaajille on tärkeä tarjota sopivasti haasteita ja samalla madalletaan kynnystä siirtyä aikanaan ylemmälle sarjatasolle.
Asetamme itse helposti turhia rajoja toimintaan. Mikäänhän ei estä pitämästä yhteyttä naapuriseuroihin muutenkin kuin vain pelien osalta. Mikäpä olisi sen virkistävämpää, kuin yhdistää treenit toisen seuran joukkueen kanssa.
Kaikki hyötyvät yhteistyöstä, eikä se ole keneltäkään pois. Saamme samalla jaettua näkökulmia sekä pelaajille vaihtelua treeneihin. Seurojen välisellä yhteistyöllä ja tiedon jakamisella saadaan parhaimmillaan hyötyjä jopa kansalliselle tasolle asti. Lajin kehittymisen kannalta yhteistyö kautta linjan niin valmennus- kuin seuratyössäkin auttaa lajia menestymään ja kasvamaan.
Yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista tehdään paljon myös joukkueiden taustajoukoissa. Jokainen ringettevanhempi tietää mitä ovat jokasyksyiset varainkeruut ja niiden kautta kauden pelireissujen mahdollistaminen. Iso kiitos kaikille tukijoukoille! Tukijoukkojen toiminta on elinehto lajille, joten tehkäämme se hyvällä fiiliksellä ja ylläpitäkäämme kukin osaltamme positiivista ja kannustavaa ilmapiiriä. Voimme ottaa mallia nuorista, jotka verkostoituvat keskenään aivan ällistyttävän vauhdikkaasti. Jo lyhyen tapaamisen jälkeen alkavat viestit viuhumaan ja kiinnostus&kannustus uuden ystävän harrastamiseen on valtaisa.
Ehdimme hienosti aloittamaan syksyllä 2020 uuden kauden D-joukkueessa ja yhteistyön seuran sisällä, kunnes sitten koronarajoitukset tiukentuivat. D-joukkueen vastuuvalmentaja Mika Kuitusen mukaan kuluvalla kaudella joukkue on erityisesti panostanut lajiharjoittelun lisäksi yhtenäisen joukkueen luomiseen ja pyrkinyt unohtamaan perinteisen enemmän/vähemmän pelanneiden joukkuejaon. Tavoitteena on ollut, ettei joukkueessa pääsisi syntymään pieniä ryhmittymiä, vaan toimittaisiin kaikki yhtenä joukkueena.
Joukkueeseen on saatu hyvä yhteishenki ja olemme nähneet, miten yhdessä selvitään myös koronan tuomista haasteista. D-tasolla pelien vauhti ja fyysisyys lähestyvät kilpasarjatasoa. Lisäksi se, että sarjassa pelataan alkusarjan peleissä ns. sekaisin ja uusille pelaajille tulee vastustajiksi myös enemmän pelanneita, tuo omat haasteensa pelien tasoon. Luomalla toimivia peliryhmiä saadaan pelaamisen ilo säilytettyä niin uusilla kuin vanhoillakin D:n pelaajilla. Mikan mukaan tällä kaudella yhteistyötä on erityisesti tehty C-joukkueen kanssa ja se on kehittänyt oman joukkueemme pelaajia sekä tuonut selkeästi lisää vauhtia koko joukkueeseemme. Samalla ollaan luotu yhteishenkeä ja ystävyyksiä joukkueiden välille.
Tsemppiä Lahesta kaikille alkuvuoteen ja toivotaan että pian päästään pelaamaan!
Lahti Ringette / D-joukkueen joukkueenjohtaja Pia Koliseva
