Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
Näyttö on annettu!
21.11.2022, Puheenjohtajan blogi
Kuva: Andre Vandal
Kotikisojen tavoitteena oli järjestää kaikkien aikojen parhaat MM-kisat. Ja sellaiset sitten saatiin. Siitä on vielä kerran esitettävä isot kiitokset niille, jotka olivat mukana tekemässä suurtapahtumaamme. Sekä luonnollisesti tapahtuman sankareille, maailman parasta ringetteä esittäneille Suomen joukkueille. Virittäytyminen huippuun kerran kolmessa vuodessa on saavutus, jonka vaatimaa pitkäjänteistä työtä ulkopuolinen ei osaa edes kuvitella. Tekee nöyräksi.
Kisaviikon alkutahdit soitettiin Turussa, jossa Suomen naisten joukkue löysi sekä Kanadan heikkoudet että flow-tilan. Vaikka vastustaja paransi peliään viikon aikana, se ei päässyt missään kohden haastamaan parempaansa. Joukkueemme pelasi taidolla, joka häkellytti ensimmäistä kertaa ringetteä nähneen yleisön. Maailman parhaat ringeten pelaajat huomattiin, kuten myös joukkuepelin eheys, varmuus ja henki. Joukkueen tapa kiittää yleisöään oli sykähdyttävä.
Suomen kansa kiitti YLEn välityksellä. TV-katsojia oli samaa suuruusluokkaa kuin salibandyn pronssiottelussa. Kahden finaalipelin yhteinen tavoittavuus oli 750.000 katsojaa, joista sunnuntaina lähes saman verran kuin hiihdon Suomen Cupissa. Luvut yllättivät positiivisesti myös YLEläiset. Ringetteväelle yllätys oli suurempi kuin olisi osannut ennakkoon kuvitella.
Nuorten suoritus oli varmuudessaan lähes kliininen. Olemme viime vuosina tottuneet näkemään tasaisia, joskin Kanadan hallitsemia nuorten otteluita. Niistä ei tosipeleissä isolla jäällä ollut jälkeäkään. Nollapelit olivat osoitus paitsi suomalaisen pelitavan vahvuudesta, myös nuortemme tottumisesta huippuotteluihin jo kotimaisessa pääsarjassamme. Sekä molempia joukkueita koskien valmennuksen huipputasosta. Sinivalkoinen menestystarina tulee saamaan jatkoa.
Uudella ringetteyleisöllä ei ollut epäselvyyttä siitä, että he olivat todistamassa korkeatasoista huippu-urheilua. Useampi piti lajimme vaativaa huipputaitoa jopa taiteena. Kuten urheilussa aivan ehdottomien huippujen suoritukset tahtovat olla. Jos ensikertalainen ringettekävijä uskalsi tulla yllättymään positiivisesti, pääsi takuulla sen tekemään.
Myös ringetteväki näytti voimansa. Yleisön kannustusta, yhteisöllisyyttä, perhekeskeisyyttä ja lämminhenkisyyttä kuuli kehuttavan useammalta taholta. Viime kädessä riittävän suuri yleisö, keskiössä oma ringetteväki, teki tapahtumasta lajin suomalaiseen historiaan jäävän elämyksen. Näytön siitä, että ringette ansaitsee paikkansa sinivalkoisessa urheiluhistoriassa. Tunnettuuden lasikatto sai viimein kunnon särön.
Myös tapahtuman järjestelyjä kiiteltiin. Kokenut tapahtumajärjestäjä totesi, ettei tällaisilla voimavaroilla voi tehdä yhtään parempaa kokonaisuutta. Vapaaehtoisten sitoutuminen tehtäviinsä oli ammattimaista ja ylpeys omasta panoksesta näkyi kasvoilta. Joukkueet saivat keskittyä omiin tekemisiinsä ja kokivat olevansa mukana aidosti isossa tarinassa. Vaikka tämä tuntuu pieneltä asialta, sen aikaan saaminen on valtava urakka. Näin monen liikkuvan osan kytkeminen yhdeksi toimivaksi ”kisakoneeksi” on myös hieno osoitus järjestelyjohdon onnistumisesta.
Ettei synny epäilystä puolueellisuudesta, on katsottava myös kolikon toista puolta. Kun päätökset tapahtumasta tehtiin, ei osattu ennakoida hintojen jyrkkää nousua eikä kotitalouksien nykyistä taloudellista epävarmuutta. Vaikka katsojamäärä oli riittävä kiiteltyyn tunnelmaan, lipunmyynti jäi selvästi alle tavoitteiden. Näin myös kisojen taloudellinen tulos jää pakkasen puolelle. Suurin yksittäinen selittäjä on perjantain ottelun lipputulojen ohjaaminen suoraan seuroille ja joukkueille, muttei ratkaisevan naisten finaalipelinkään katsojamäärä yltänyt kaikkien aikojen ennätystasolle. Liiton talous kestää tappiot, mutta tarve nyt koettujen onnistumisten hyödyntämiseen tulee jatkossa korostumaan.
Liiton strategiassa asetettiin kotikisat tukipisteeksi, jonka varassa ringetteä lähdetään viemään eteenpäin. Liittotason työ käynnistyy heti, kun kisojen jälkihoito on tehty. Tapahtuman jälkeen on helpompi vahvistaa entisiä kumppanuuksia ja saada mukaan uusia. Näillä näytöillä on myös helpompi nostaa esille ringette- ja luistelukouluja sekä harrasteringetteä. Tilaisuus kannattaa käyttää nyt hyväksi jokaisessa seurassa. Kuluva syksy ja alkuvuosi ovat ratkaisevia kisamenestyksen hyödyntämisessä.
Juuri nyt on oikea aika olla ylpeä omasta lajista, kertoa hyvistä kokemuksista kisaviikolla niille, jotka eivät päässeet paikan päälle, lähestyä uusia tahoja heidän saamisekseen mukaan toimintaan ja nostaa ringetteä esille omissa yhteisöissä. Aihetta on. Jatko-osan saanut sinivalkoinen menestystarina kuuluu meille kaikille.
Markku Koli
Puheenjohtaja, Suomen Ringetteliitto
Tekijät kisailmeen ja somen takana
18.11.2022, Salla Mäkelä, WRC 2022 Sisältömarkkinointi tiimin vetäjä
Sisältömarkkinointitiimi (tuttavallisemmin SIMA), aloitti toimintansa keväällä. Mainostoimisto TBWA Helsinki oli rakentanut kisailmeen, jonka jälkeen SIMA-tiimi otti vastuun kilpailujen näkyvyyselementeistä. Liiton markkinointi- ja viestintäpäällikkö Katariina Kurikko oli mukana kalkkiviivoille asti, kunnes siirtyi kaukaloon Suomen maajoukkueen riveihin.
Mediatiimi toimi täysin vapaaehtoispohjalla. Sonja Sjögren veti tiedotustiimiä, Salla Mäkelä SIMA-tiimiä ja Timo Kupiainen valokuvaustiimiä.
Katri Soikkeli toimi kilpailujen graafikon roolissa. Hänen kädenjälkensä näkyi niin sosiaalisessa mediassa, ulkomainonnassa kuin printtimateriaaleissakin. Katri on järvenpääläinen ringeten ykkössarjan pelaaja ja harrastelijagraafikko. Vaikkakin hän kutsuu itseään ”harrastelijagraafikoksi” niin jälki oli priimaan. Vahva kiinnostus markkinointimateriaalin tuottamiseen ja rakkaus lajiin saivat hänet ottamaan vastaan tämän näkyvän ja aikaa vievän vapaaehtoisroolin.
Aineistojen mallipohjat työstettiin Photoshopilla ja siirrettiin tämän jälkeen Canvaan, jotta aineistot olivat helposti hyödynnettävissä koko SIMA-tiimin käyttöön. Mallipohjia tehtiin niin lipunmyyntiin, joukkue- ja pelaajaesittelyihin sekä loppu viimeksi otteluennakkojen ja tulosten ”somettamiseen”.
Oli erittäin merkittävää, että kisaorganisaatio sai avukseen mainostoimistotason tekijän, sillä se tuotti merkittävää säästöä markkinointikuluissa. Katrille tämä näkyy arvokkaana työtehtävänä CV:ssä tuleville vuosille, joka hyvinkin edesauttaa hänelle kaksoisuraa urheilutapahtumien graafikkona.
Emma Ahonen haki vapaaehtoiseksi MM-kisojen SIMA-tiimiin, koska hänellä oli intoa ja halua olla mukana järjestämässä ringeten kaikkien aikojen kotikisoja. Hän on 21-vuotias markkinoinnin opiskelija, joka on harrastanut ringetteä pienestä pitäen. Tällä hetkellä aktiivipelaaminen on tauolla, mutta ringette on mukana arjessa töiden muodossa. Emman vastuulla oli mm. Muistoja kotikisoista -kampanjan toteutus, jossa esiteltiin pelaajia ja valmentajia vuosien varrelta.
Emma työskenteli aktiivisesti sosiaalisen median parissa keväästä lähtien. Tehtävä vaati tietotaitoa eri somekanavista, luovuutta ja kykyä työskennellä itsenäisesti, sillä kaikki tapahtui etäohjauksessa. Aluksi pidettiin kerran kuukaudessa yhteisiä SIMA-teamseja, jossa käytiin läpi tulevia tehtäviä ja ideoitiin uusia. Planner toimi keskeisenä työvälineenä, jonne laitettiin määräpäivä, milloin aineistot tuli ollaan valmiina julkaistavaksi.
Tiimi muokkaantui lopulliseen muotoonsa kesän jälkeen, sillä muutama vapaaehtoinen joutui jäämään pois muiden kiireiden takia. Lisäksi perustettiin TIkTok-tiimi, josta vastasi Iiris Pitko. Kaikki odottivat innoissaan kisojen alkamista. Liiton kouluttaja Tytti Järvinen tuli mukaan lokakuussa, tukemaan mediatiimin vetäjien toimintaa. Tekemistä oli paljon ja tiiminvetäjien päivätyöt laittoivat aikataulut välillä tiukoille. Yhdessä tekemällä ohjeistukset ja työvuorot saatiin viimeisteltyä aikataulussa.
Kisaviikolla mediatiimi toimi tiiviisti yhdessä. Tiedottajat Sini Riihimäki, Onur Alakas ja Sonja Sjögren tekivät tiedotteita. Erika Lampi, Roosa Ravantti, Emma Ahonen ja Katri Soikkeli hakivat sitaatteja urheilijoilta ja valmentajilta, valikoivat somessa käytettäviä kuvia sekä tekivät tulostiedottamista sosiaalisen median kanaviin. Karoliina Arvo oli hengessä mukana, koska sairastui harmillisesti juuri ennen kisaviikkoa. TikTok-tiimi vastasi Behind the Scene -stooreista ja highlight-videoista. Tiimissä olivat mukana Tuuli Hämäläinen, Pihla Alapuranen, Iida Tuominiemi, Emilia Tuominiemi, Jenni Mikkola ja Sanni Hietanen.
Tämän puolen vuoden projektin jälkeen voi todeta, että kyllä kannatti taas olla mukana ringetteperheen toiminnassa. Mukana on intohimoisia tekijöitä, jotka antavat kaikkensa sille, että ringette menestyy.
Lämmin kiitos siitä, että sain mukana tekemässä neljänsiä ringeten arvokisoja tässä upeassa tiimissä,
Salla Mäkelä, ex-toiminnanjohtaja
Monipuolisuus on rikkaus
15.11.2022, Jääkotkat edustusjoukkue
Kuva: Timo Kupiainen
Joukkueemme yhteishenki on avainasemassa tällä kaudella. Pelaajien elämäntilanteet ovat erilaiset ja ikähaarukka on suuri. Löytyy vuorotyöntekijöitä, perheellisiä, muualta kulkevia, nuoria ja vähän kokeneempaa osastoa. Kun on Yhteiset pelisäännöt sovittuna, olemme pystyneet pitämään ringeten osana jokaisen pelaajan arkea. Vaikka on tärkeää pitää mielessä, että muutakin sisältöä pitää elämässä olla.
Hyvä pöhinä hallilla ja yhteistyö b-joukkueen kanssa on mahdollistanut sen, että paineita treeneistä ei ole tarvinnut ottaa. Tietenkin laji vaatii sitoutumista ja jokainen on sitoutunut kantamaan oman kortensa kekoon oman aikataulunsa mukaan. Pelikentillä jokainen antaa kaikkensa ja sen vuoksi olemmekin pystyneet nousujohteisesti kehittymään joukkueena ja voittamaan pelejä. Monipuolisuus joukkueessa on rikkaus ja juuri se tekee meidän joukkueesta uniikin.
Kirjoittanut: UJK kapteenisto
Sinnehän minä sitten menin ja rakastuin lajiin!
30.10.2022, Ilves Ringette, Tampere
Länsi-Suomen alueen E-sarjan vuoden 2022 FairPlay joukkue
Kuva: Sanna Mattila
Nyt oli Ilveksen vuoro ryhtyä vieraskynäilemään ja lähdimme haastattelemaan E-junioreita kooten heidän ajatuksistaan tämän kirjoituksen. Vastauksista tuli hyvin ilmi ringeten olennaisin: se on iloinen ja vauhdikas jäällä pelattava joukkuelaji.
Ringette on E-junnujen mielestä ehdottomasti joukkuelaji, jota pelataan ”aivoilla ja sydämellä”, sillä laji vaatii niin keskittymiskykyä, reaktiokykyä kuin joukkuehenkeä. Ringetteä pelataan viiden kenttäpelaajan ja maalivahdin kokoonpanolla. Kenttäpelaajista kaksi on puolustajia, kaksi on hyökkääjiä ja yksi on keskushyökkääjä. Keskushyökkääjä voi liikkua jäällä missä tahansa, puolustajilla ja hyökkääjillä on omat rajatut alueensa. Maalivahdin alueelle ei kenttäpelaajilla ole asiaa. Pelaajien tavoitteena on syöttää siniviivojen yli, tehdä maaleja ja voittaa joukkueena – tähän tietenkin sisältyy maalivahdin työ torjua vastustajan vedot. Kaikille pelaajille siis löytyy haastetta ja tekemistä.
Ringette on vauhdikas jäälaji, jossa taklaamista ei sallita. Tie tämän hienon lajin pariin voi kulkea montaa kautta ja monen ikäisenä – osa on aloittanut neljä vuotiaana, osa 13-vuotiaana. Tästä Ilveksen E-junnujen joukkueesta moni on löytänyt lajin pariin luistelukoulun kautta, siirtyen Ilveksen ringettekouluun ja sieltä joukkueeseen. Osa oli innostunut vaihtamaan harrastettavan lajin esimerkiksi jalkapallosta ringetteen saatuaan lajista mainoksen tai kokeillut lajia koulussa ja innostunut sitä kautta. Muutama on lähtenyt mukaan, koska tunsin jonkun, joka jo pelaa, tai oli kuullut jonkun puhuvan ringetestä. Myös halu oppia luistelemaan ”oikeasti” on tuonut ringeten pariin. Muutama joukkueesta on aloittanut siksi, että äiti on pelannut tai pelaa edelleen ringetteä ja houkutellut lajin pariin.
Mikä sitten saa vaihtamaan ringetteen ja pysymään lajin parissa? Vauhdikkuus, uuden oppiminen ja joukkue, se, että saa luistella ja saa uusia kavereita. Pelireissut, ja erityisesti bussimatkat peleihin tai turnauksiin, olivat monen mielestä kivointa. Ilveksen E-junnut kertoivat, että turnauksissa on kivaa, kun ”pelien välissä ehditään tehdä joukkuekavereiden kanssa muita juttuja, esim. leikkiä piilosta isossa jäähallissa ja syödä eväitä samalla, kun nautitaan muiden peleistä. Turnauksissa ja peleissä maistuu ruoka aina parhaalta ja siellä voi saada kavereita muistakin joukkueista. Se on kivaa!”
Lajissa on myös omat haasteensa ja vaikeimmiksi asioiksi E-junnut nostivat seuraavia pelin osa-alueita: maalivahdin harhauttamisen, päätöksenteon nopeissa pelitilanteissa, jäähyjen välttämisen sekä takaperin luistelun. Joskus myös syöttöjen kiinniottaminen, ja niiden ajoittaminen tai laukaiseminen HYVIN, on vaikeaa. Näin aikuisen silmin monta asiaa kiteytyy lauseeseen: ”vaikeinta on oppia uutta asiaa, mutta samalla sitä on kuitenkin kiva opetella”. Maalivahdille vaikeaa ovat ns. ylämummo-vedot.
Peliin valmistautuminen on kaikille erilaista, mutta sisältää omien rutiinien kertaamista ja energian tankkaamista. Tämä tarkoittaa nukkumista hyvin edellisenä yönä, syömällä hyvin ennen peliä sekä juomalla tarpeeksi vettä. Eväiden ja tavaroiden pakkaaminen on tärkeää. Kunnon alkulämmittelyt ja venyttelyt virittävät kehon tulevaan koitokseen. Osalla valmistautumisen rutiinit sisältävät pohdintoja, mitä sen kerran pelipaikalla tehdään ja mistä tällöin haetaan maalintekopaikkaa, eli käy mielessään läpi pelitilanteita ja osa piirtelee pelikuvioita fläppitaululle. Osa kuuntelee musiikkia, esimerkiksi joukkueen yhteistä soittolistaa, osa katsoo telkkaria. Myös keskittyminen tulevaan ovat tärkeä osa valmistautumista ja jatkuva treenaaminen on kaiken perusta.
Yhteenvetona Ilveksen E-junnut toteavat ringeten olevan todella kivaa ja rohkaisevat kokeilemaan lajia sanoin: ”Kannattaa tulla kokeilemaan, uskomme että tykästyt!” ”Jos jännität mukaan lähtemistä, niin ei kannata, sillä minäkin sain uusia ystäviä heti!”
Toivotamme täältä Tampereelta kaikille upeaa ja iloista ringettekautta 2022-2023!
Sanna-Liisa Lehtonen, Ilves Ringette
Ringetessä on huutava tuomaripula
26.10.2022, Erotuomari- ja toimitsijatyöryhmän puheenjohtaja
Kuva: Timo Kupiainen
YLE urheilun juttu jääkiekon ja muiden lajien erotuomaripulasta ja tuomareiden kuulumisesta lajiperheeseen sai minut ajattelemaan miten ringetessä erotuomaritoiminta näkyy osana ringetteperhettä. Myös ringetessä on huutava tuomaripula. Tällä kaudella tilanne on kärjistynyt niin, että jopa lajin päätuotteen eli naisten SM-sarjan otteluita on edellytetty siirrettäväksi viikolle, jotta kaikkiin pääsarjatason otteluihin riittäisi tuomareita. Tilanne on kuitenkin kuilun partaalla. Sairastuminen tai kaksi saattaa johtaa siihen, että viikonlopulla olevia otteluja joudutaan perumaan lyhyelläkin varoitusajalla.
YLEn jutussa sekä jääkiekon että jalkapallon osalta todettiin, että erotuomaritoiminta koetaan usein olevan irrallinen osa lajia. Näinhän asia ei tietenkään ole. Erotuomarit ovat osa lajia siinä missä valmentajat ja huoltajatkin. Erotuomaritoiminnan näkökulmasta liiton viimeisin organisaatiouudistus oli lamaannuttava. Erotuomaritoiminnan kehittäminen ja tuomarihankinta on tällä hetkellä vain otona toimivien henkilöiden varassa eikä varsinaista ammatillista valmennuksellista tukea ole lainkaan. Tämä on mielestäni kiihdyttänyt ajatusta erotuomaritoiminnan irrallisuudesta. Kyse on tietysti rahasta ja resursseista mutta myös mielestäni arvoista.
Seuratoiminnassa erotuomaritoiminnan irrallisuus näkyy siten, että seurat ajattelevat erotuomareiden olevan ikään kuin ostopalvelu. Osalle seuroista edes nousevat kustannukset eivät ole motiivi rekrytoida tuomareita lajiin mukaan. Vapaaehtoisista tekijöistä on varmasti kaikilla osa-alueilla pulaa. Silti toivoisin, että seurat tunnistaisivat erotuomaritoiminnan osaksi lajia. Tuntuu aina kurjalta, kun nuori, kehityskelpoinen tuomari ilmoittaa, että siirtyykin seuran pyynnöstä valmennustehtäviin. Erotuomarikerhoilla ei valitettavasti ole samanlaista mahdollisuutta vaikuttaa nuorten valintoihin. Eikä erotuomaritoimintaa välttämättä nähdä sellaisena mukavana toimintana lajin parissa. Erotuomari on kuitenkin heti ensimmäisestä ottelustaan alkaen arvostelun kohteena.
Kuten jääkiekossa myös ringetessä tuomareiden urat ovat lyhentyneet. Muistan itse tuomariurani alussa 90-luvulla, miten koulutus vilisi vanhempia herroja, joista koitettiin päästä eroon muun muassa säätämällä ikärajoja pääsarjatasolle. Nykyisin pääsarjatason tuomarit ovat nuorempia ja kriteerit tuomarina toimimisessa ovat muut kuin ikä. Usein nykyisin lopettava erotuomari ei halua enää jatkaa lajin parissa esimerkiksi otteluvalvojana, joista on myös krooninen pula. Otteluvalvonta on ainut mahdollisuus saada erotuomarille kauden aikana koulutusta ja rakentavaa palautetta toiminnasta.
Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viime kevään CSM-turnauksessa sain ensimmäisen kosketuksen paikallisen seuran erotuomarivastaavan toimintaan. Malli sai turnauksen erotuomareilta pelkkää positiivista palautetta. Erotuomarivastaava on nyt liitetty myös Naisten SM-sarjan ja Ykkössarjan sarjalisenssiin. Tehtävän ajatuksena, että henkilö toimii linkkinä seuran ja erotuomareiden välillä sekä itse tukee toiminnallaan seuran omien nuorten ensiaskeleita erotuomaripolulla. Näin erotuomaritoimintaa saadaan mukaan myös seuran toimintaan. Erotuomari- ja toimitsijatyöryhmä on vielä loppuvuoden aikana tiedottamassa minkälainen tämä tehtävä voisi olla. Jokainen seura ja henkilö muokkaa tehtävästä varmasti lopulta omalaisensa annettujen rajojen puitteissa.
Vuoropuhelussa ja ajatusten vaihdossa on kaikilla osapuolilla varmasti parannettavaa. Koitetaan kuitenkin muistaa, että me kaikki, pelaajat, valmentajat, huoltajat, vanhemmat, erotuomarit olemme yhtä suurta ringetteperhettä. Moikataan rohkeasti hallilla ja vaihdetaan kuulumia hyvässä hengessä!
Katriina Keskitalo
Erotuomari- ja toimitsijatyöryhmän puheenjohtaja
