Vieraskynä -kirjoitukset
Kaudella 2024–2025 vieraskynävuorojen tulee keskittyä lasten ja nuorten urheiluun ja siihen, mitä se seuroissa tarkoittaa, mitä se mahdollistaa, tai onko sille tarvetta tehdä muutosta.
Lasten aktiivisuus vähenee ja paikallaanolon määrä kasvaa. Vain 36 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista saavuttaa kansallisen liikkumissuosituksen. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että lasten harrastamisen aloittamisikä on varhaistunut. Samoin on valitettavasti aikaistunut myös seuratoiminnan lopettamisen ajankohta. Varhaisen harrastustoiminnan aloittamisen lisäksi keskittyminen yhteen lajiin tapahtuu yhä aikaisemmin.
Mikään näistä trendeistä ei ole tutkimustiedon valossa positiivinen asia liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymiselle, liikunnallisten taitojen oppimiselle eikä huippu-urheilu-uran luomiselle.
PiPS Ringeten kuulumiset kaudella 2020-2021
28.02.2021, PiPS Ringette
kuva: WeHeartRingette
Pieksämäkeläisen PiPS Ringeten F-juniorijoukkueen käynnissä oleva ringettekausi on sujunut epävarmojen aikojen asettamissa raameissa harjoitellen ja turnauksia pelaten. Olemme olleet siitä onnekkaassa asemassa, että olemme saaneet harjoitella paria lyhyttä katkosta lukuun ottamatta lähes normaalisti koko kauden, ja turnauksetkin on pelattu suunnitelmien mukaan. Lady-joukkueemme sen sijaan on valitettavasti joutunut alkusyksyn kauden startin jälkeen pistämään hokkarit naulaan tältä kaudelta, sillä koronarajoitukset eivät salli aikuisten harrasteliikunnan ryhmätoimintaa alueellamme.
Seurassamme on tällä kaudella pelattu yhden juniorijoukkueen eli F-tyttöjen voimin Itä-Suomen alueen F-junioreiden sarjaa yhdessä Kangasniemen ja Lapinlahden joukkueiden kanssa. Joukkueemme koostuu 15 innokkaasta pelaajasta, jotka ovat ikäjakaumaltaan 6-11-vuotiaita. Noin puolet tytöistä ovat jo kokeneita pelureita, jotka ovat olleet mukana joukkueessa useamman kauden ajan. Toinen puolikas on sen sijaan ensimmäistä kauttaan mukana pelaavassa joukkueessa, ja vaikka hyppy viime kauden leikkimielisemmästä ringettekoulusta pelikaukaloon on ollut suuri, on tytöistä kuoriutunut motivoituneita pelinaisen alkuja. Kokeneemmat tytöt ovat hienosti ottaneet nuoremmat tytöt osaksi joukkuetta ja opastavat heitä omalla esimerkillään niin harjoituksissa kuin peleissäkin.
Tämän kauden tavoitteenamme onkin ollut lähinnä joukkueen yhteen hitsaaminen ja nuorempien pelaajien pelitaitoihin keskittyminen. Harjoittelemme kaksi kertaa viikossa, ja harjoitukset koostuvat perusharjoitteista, jotka keskittyvät luisteluun sekä renkaan syöttämiseen ja vastaanottamiseen. Vakioharjoitteita ovat kaarre- ja viivaluistelu sekä syöttömylly ja 1vs1 pelaaminen, joita tehdään lähes jokaisissa harkoissa. Suurimmat ilonkiljahdukset aiheuttaa aina pelaaminen ja meillä on tapana pelata aina harjoituksen lopuksi. Siinä samassa on hyvä käydä läpi hyökkääjien ja puolustajien rooleja ja tehtäviä kentällä ja katsoa vaikka puolustuskolmion sijoittumista oman maalin edessä.
Suuria pelillisiä tai tuloksellisia tavoitteita emme ole peleihin asettaneet, vaan pääasia on ollut pelikokemuksen ja onnistumisten hankkiminen. Valmentajat ovatkin saaneet iloisina huomata, kuinka tyttöjen taidot ja itseluottamus kasvavat peli peliltä, ja pelaamiseen on aivan erilainen ote nyt kuin oli vielä alkukaudesta.
Ensi kaudelle toivomme varmasti kaikkien muiden tavoin paluuta vanhaan normaaliin, joka sallii harjoittelun ja pelaamisen vapaana rajoitusten seuraamisesta. Kun hallilla ei ole ylimääräistä aikaa juuri vietetty, alkaa niin pelaajilla kuin vanhemmillakin olla ikävä kohtaamisia ja juttutuokioita harjoitusten yhteydessä ja erityisesti pelien seuraamista ja kannustamista katsomossa. Kaikkein kirkkaimpana tavoitteena on tietysti säilyttää kaikkien pelaajien innostus lajia kohtaan, jotta pääsemme ensi kaudellakin pelaamaan ringetteä Pieksämäellä, ja jatkamaan joukkueen hienosti alkanutta kehityskaarta uusin kuvioin.
Terveisin,
Anniina Hämäläinen
Vastustajia vain kaukalossa
26.02.2021, NoU Ringette SM
kuva: We Heart Ringette
Ringetenpelaajia löytyy Suomesta kaiken kaikkiaan noin 4000. Kanadassa, lajin emämaassa, luku on lähes kymmenkertainen. Edellä mainitut ovat kaksi maailman suurinta ringettemaata, joten voidaan todeta harrastajamäärien olevan varsin maltillisia kaikilla mittareilla mitattuna. Kyseessä on marginaalilaji, jota puolet väestöstä ei edes lajin omien sääntöjen mukaan saa pelata, ja jonka turvin elannon ansaitsemisesta on ainakin toistaiseksi turha haaveilla edes lajin absoluuttisella huipulla.
Tämä on koko ringettekansan yhteinen, jatkuva turhautumisen aihe, joka nousee esiin lähes kaikissa haastatteluissa, lehtijutuissa ja keskusteluissa, joita asian tiimoilta käydään. Haaveilemme kaikki yhdessä siitä, että lajin tunnettavuus, näkyvyys ja sitä kautta myös arvostus lisääntyisi. Myös Lahti Ringette otti omassa vieraskynäkirjoituksessaan käsittelyyn tämän erittäin tärkeän, meitä kaikkia koskettavan aiheen: joukkue- ja seurarajat ylittävän yhteistyön. Tekstissä nostettiin esiin monia niistä hyvistä asioista, joita yhteen hiileen puhaltamisesta parhaimmillaan voi seurata. Seuroissa työskenteleekin iso määrä vapaaehtoisia, jotka tekevät jatkuvasti paljon töitä sen eteen, että toimintaa saataisiin kehitettyä ja vietyä eteenpäin.
Toisinaan tätä kehitystä kuitenkin jarruttaa seurojen keskinäinen kilpailu ja valtataistelu, sekä aikuisten ihmisten periaatekeskeisyys ja pahimmillaan jopa silkka turhamaisuus. Kinastelemme sisäisesti keskenämme siitä, kenen seuralla on eniten harrastajia, paras valmennus, hienoimmat pelit ja pensselit. Myös liian usein kun meidän pelaajamme ovat käyneet toisissa seuroissa auttelemassa valmennushommien merkeissä on siitä saanut kuulla kitkerän katkeraa palautetta ihan omasta leiristä. Veljeily vihollisen kanssa aiheuttaa sivullisissa ihmetystä ja närkästystä. Mitä me vastustajien junioreita tieten tahtoen opetamme ja kehitämme? Miksi emme keskity pelkästään omien pelaajien auttamiseen? Entä jos vastustajistamme tulee meitä parempia ja, mikä hirveintä, edesautamme itse sen toteutumista?
Tämä on käsittämätöntä eniten juuri siitä syystä, että useimmiten tapahtumien keskiössä ovat juniorit. Herää suuri kysymys siitä onko meillä, meidän lajilla, tällaiseen alkuunkaan varaa? Samaan aikaan kun voivotellaan pieniä, liian hitaasti, jojoillen tai ei lainkaan kasvavia harrastajamääriä, lajimme aikuiset toimijat eivät välttämättä kykene tarkastelemaan isoa kuvaa ja miettimään omaa suhdettaan ja suhtautumistaan siihen. Kuka myöskään haluaa näyttää sellaista esimerkkiä lapsille ja nuorille, joissa sivumennen mainiten asuu koko lajimme tulevaisuus? Eiköhän olisi monin verroin parempi, että seuramme, seurojemme, lapset kasvatettaisiin ja opetettaisiin sellaiseen todellisuuteen, jossa toisia nostamalla ja muita auttamalla saavutetaan yhdessä paljon isompia asioita, kuin mihin yksin ja erillään ikinä kyettäisiin. Köyttä kannattaa vetää kaverin kanssa samaan suuntaan saadakseen asioita liikkeelle, eikä riuhtoa eri päistä paikoillaan nysväten, kaikkien voimat kuluttaen, vain jotta lopulta köysi hiljalleen hapertuu keskeltä kahtia.
Loppujen lopuksi jokainen meistä tahtoo vain pelata, sekä muilla tavoin harrastaa, elää ja hengittää ringetteä. Tätä pientä marginaalilajia, joka on meille kaikille niin tärkeä ja niin kovin rakas, että olemme vuodesta toiseen valmiita uhraamaan vapaa-aikamme, rahamme, loukkaantumisten myötä terveyttämme ja välillä (varsinkin näissä edellä mainituissa hetkissä) tuntuu, että jopa järkemme. Vain saadaksemme pelata, saadaksemme yrittää, saadaksemme olla olemassa ja toteuttaa suurinta intohimoamme.
Olkoon tämä avoin kutsu kaikille seuroille, joukkueille ja koko ringetteväelle. Meillä on lajin parissa sama tavoite, suunta, toiveet ja haaveet. Kuljetaan niitä kohti yhdessä, toisiamme tukien ja auttaen. Pyydetään apua, vastataan huutoon ja laitetaan hyvä kiertämään tarjoamalla omasta eväspussista myös muille. Toki vain vertauskuvallisesti koska korona.
Kaikki edellä mainittu tiivistettynä tähän yhteen toiveeseen:
Mitäpä jos oltaisiin vastustajia vain kaukalossa?
- NoU Ringette SM
Paluu "old school" -aikoihin
19.02.2021, Helsinki Ringette SM
90-luvun puolivälissä, kun suuri osa joukkueemme pelureista ei vielä ollut edes syntynyt, monet konkaripelaajat harjoittelivat ensimmäisiä kausiaan ulkojäillä. Silloin ei ollut puhettakaan pakkasrajoituksista, harjoituksiin ja peleihin tultiin valmiiksi pelikamat päällä sekä kovemmassa lumimyräkässä pelimailoilla putsattiin jäähän reittejä silloiselle mustalle renkaalle. Nykyisin jäähallien upeat puitteet ovat olleet monelle joukkueelle arkipäivää ja jopa itsestäänselvyys. Vallitseva pandemia-aika ajoi kuitenkin monet kunnat siihen tilanteeseen, että hallien ovet suljettiin useiden viikkojen ajaksi ja monet joukkueet - meidän joukkueemme mukaan lukien - olivat uuden haasteen edessä keskellä pelikautta. Se ei kuitenkaan horjuttanut sisukasta ringettekansaa, vaan olosuhteiden valossa treenejä siirrettiin muun muassa ulkojäille.
Joukkueemme on tehnyt kovasti töitä jo huhtikuusta alkaen, joten sinänsä omatoiminen harjoittelu ei ollut meidän motivoituneelle porukalle lainkaan uutta. Reilu pari kuukautta kestäneen ottelutauon aikana luovan valmennuksemme ohjeistamana jatkoimme uutteraa harjoittelutyötämme. Omatoimisten treenien ohessa yhteisiä treenejä toteutettiin kaksi kertaa viikossa Teamsin välityksellä, jolloin pt-piiskurimme Jenni Haukirauma nostatti sykkeitämme kattoon. Tämän lisäksi monet pelaajat kävivät pienryhmissä ulkojäillä ylläpitämässä luistelu- ja mailatuntumaa.
Noin seitsemän viikon jälkeen pääsimme vihdoin takaisin jäälle ja ai että se tuntui niin hyvälle! Saimmepa jopa maistaa ammattikiekkoliigapelaajien arkea, kun pääsimme reenaamaan Nordiksen päänäyttämöllä. Tahdommekin suuresti kiittää näistä mahdollisuuksista jäävuorojen eteen kovasti töitä tehnyttä valmentajaamme Mika Passilaa, Oulunkylän jäähallin henkilökuntaa, Helsingin kaupungin liikuntapalveluita ja Ringetteliittoa.
Tammikuun lopussa kauan odotettu jatkosarja käynnistyi ja olemme nauttineet jokaisesta pelikerrasta suurella sydämellä. Pelit ovat niitä hetkiä, joita varten treenataan useita tunteja viikossa kuukausien ajan, ja ne ovat pelaamisen suola. Monet joukkueemme junnut ovatkin opettaneet konkaripelaaijlle, että pelien kunniaksi on puettava myös oikeanlaiset, oikein räikeät, Muumiaiheiset tms. pelipäivänsukat - onhan pelipäivä yhtä kuin juhlapäivä!
Nautinnollisia peli- ja treenihetkiä kevätkaudelle kaikille toivottaen,
Helsinki Ringeten SM-pelaajat
Blue Ringsin kuulumisia
17.02.2021, Blue Rings
kuva: Timo Kupiainen
Ringette tuli minulle tutuksi vuonna 2003, kun kävin kokeilemassa Shakersin ringettekoulussa. Yhteen kokeilukertaan se ei kuitenkaan jäänyt, vaan lajin parissa edelleen ollaan ja uskon ettei ringette minusta helpolla lähde.
Harrastus, joka on jo monien vuosien ajan kuulunut arkeen, muuttui viime elokuussa työksi, kun minut palkattiin Blue Ringsin historian ensimmäiseksi seuratyöntekijäksi. Haaveeni oli juuri toteutunut. Vihdoin pääsisin vain ja ainoastaan keskittymään ringetteen ja antamaan sille kaikkeni. Pandemia ei kuitenkaan ole helpottanut työntekoa, ja haluankin jakaa hieman tuntemuksia ja ajatuksia tästä ajasta.
Ensimmäiset kuukaudet uudessa työssä vilahtivat ohi hetkessä. Useammat tehtävät olivat tuttuja, mutta myös opeteltavaa löytyi. Ringettekouluun ilmoittautuminen saatiin käyntiin hyvällä rytinällä. Yhteistyö muiden seurojen kanssa tiivistyi, ja aloitimme uuden yhteisluistelukoulun. Ensimmäistä kertaa myös nuorille saatiin oma ryhmä. Markkinointiin käytettiin aikaa ja sosiaaliset mediat herätettiin eloon. Liikuntakerho lähikoulujen oppilaille rullasin hyvin. Fiilis oli loistava! Kaikki meni juuri niin kuin oli suunniteltu, mutta sitten lasten ja nuorten harrastustoiminta oli laitettava tauolle kahdeksi viikoksi. Jäähallit suljettiin. Tilanne muuttui hetkessä. Edellisenä päivänä oltiin ringettekoulussa leikitty hippaa ja opeteltu ringeten sääntöjä ja nyt ei enää päästäisikään jäälle. Kalenteri tyhjeni hetkessä ja töitä ei ollutkaan enää. Luovuttaa ei saanut, joten kahden viikon tunnit/tapahtumat oli siirrettävä edemmäs. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Kahden viikon taukoa jatkettiin tiukemmilla rajoituksilla viikko toisensa jälkeen. Joka viikko alkoi epätoivo ja pelko iskeä kovemmin. Kuinka käy lasten ja nuorten? Tuleeko harrastajat takaisin tauon jälkeen? Kuinka moni lopettaa?
Uuteen arkeen alkoi pikku hiljaa sopeutua. Kaipuu jäälle oli kuitenkin suuri ja huoli lapsista ja nuorista kasvoi. Uutisoinnit lasten ja nuorten liikunnan määrän vähentymisestä ja vaikutuksista arkipäivissä ei helpottanut huolta yhtään.
Sosiaalinen media alkoi kuitenkin täyttyä eri seurojen liikunnallisista haasteista, vinkeistä ja aivan ihanista videoista, joissa lapset ja nuoret esittelivät eri liikuntalajeja mitä ovat tehneet ringeten omatoimiharjoitusten ohella. Näistä sai aivan valtavasti energiaa ja vinkkejä omatoimisten ja Teams-tuntien suunnitteluun. Tuntui, että koko ringetteyhteisö halusi tukea toisiaan ja tuoda hyvää mieltä sekä iloa arkeen. Sain myös itse vahvistusta, etten ole yksin tässä tilanteessa ja varmasti moni seuratyöntekijä kamppailee samojen asioiden kanssa.
Kahden kuukauden odotuksen jälkeen alkoi vihdoin tapahtua. Lupa harrastustoiminnan aloittamiselle oli vihdoin saatu. Pitkä odotus vihdoin palkittiin. Toiminta saataisiin käynnistettyä jälleen. Kaikki epätoivo, pelko ja jännitys tulevasta kaikkosi hetkessä, kun jokainen ryhmä joka syksyllä oli ollut käynnissä, päästiin jälleen aloittamaan. Yhtäkään ryhmää ei jouduttu perumaan. Punaiset posket ja hymy lasten huulilla harjoituksien jälkeen kertoivat kaiken. Kaikki se työ, joka syksyllä oli tehty ja rakennettu ei ollut mennyt hukkaan. Kerta toisensa jälkeen, kun olen päässyt jäälle tauon jälkeen kuulemaan lasten naurua, vaihtamaan kuulumisia ja saada katsoa, kun he näyttävät uusia taitoja minulle muistuttaa miksi tätä työtä teen.
Sydämeni pohjasta toivon, että voimme jatkaa harrastamista ilman keskeytystä kevätkauden loppuun saakka. Uskon, että yhdessä toimimalla vastuullisesti viranomaisten ohjeistuksia noudattaen pystymme takaamaan harrastustoiminnan jatkumisen. Tähän kukaan ei yksin pysty, joten nyt jos koskaan on puhallettava yhteen hiileen jotta onnistumme.
Voimia ja jaksamista jokaiselle,
Eveliina Pensala
Blue Rings seurakoordinaattori
Ensimmäisen SM-sarjakauden fiiliksiä
11.02.2021, Kiekko-Espoo SM-Ringette
kuva: Niklas Günsberg
Elämme kevättä 2021 ja jatkosarjan ensimmäiset pelit ovat takana. Tällä hetkellä jatkosarjaa on jäljellä seitsemän peliä, joiden jälkeen pääsemme toivottavasti pelaamaan pelaajauramme ensimmäisiä SM-pleijareita.
Sininen tarinamme alkoi, kun astelimme 1.6.2020 Leppävaaran urheilupuistoon Kiekko-Espoon SM-joukkueen ensimmäisiin kesätreeneihin. Kausi 2020-2021 oli alkamassa, ja uusi joukkue, uusi valmentaja, uusi treeniympäristö ja uudet joukkuekaverit odottivat meitä. Edeltävät pari kautta olimme pelanneet Ykkössarjaa: Emmi EKS:ssa ja Luana Järvenpään Haukoissa. Nyt oli aika ottaa seuraava steppi pelaajauralla ja siirtyä pelaamaan SM-sarjaan.
Ensimmäinen SM-sarjakausi on ollut haastava, mutta todella opettavainen. On ollut jännittävää ja hienoa päästä pelaamaan ensimmäisiä SM-pelejä. Rikkonainen kausi on myös opettanut arvostamaan jokaista peliä ja jääharjoitusta ihan eri tavalla kuin ennen. Meiltä on kysytty usein, miten SM-sarja eroaa Ykkössarjasta. Vastauksena tähän, olemme oppineet paljon uutta niin jäällä kuin myös jään ulkopuolella: esimerkiksi jää- ja oheisharjoituksilla on selkeät tavoitteet ja harjoittelu on hyvin suunnitelmallista. Tämä näkyy muun muassa treenien jaksottamisessa: Kesällä keskityttiin luomaan pohjaa ja harjoittelu oli jaettu mm. peruskestävyys- ja voimakestävyyskausiin. Nyt olemme puolestaan keskittyneet räjähtävämpään voimaharjotteluun, ja kehitys on näkynyt konkreettisesti treenipainojen nousussa ja tilannekovuutena jäällä.
Sitten päästään itse asiaan, eli jäälle. SM-sarjassa peli on paljon fyysisempää ja nopeampaa kuin Ykkössarjassa. Nopeiden ratkaisujen tekeminen korostuu ja tilaa kuljettaa rengasta vapaasti on hyvin harvoin. Peli on myös kontrolloidumpaa. Alkuun meillä oli näiden kanssa ehkä vähän haasteita, mutta pikkuhiljaa pääsimme pelin tempoon ja fyysisyyteen mukaan. Kentällä - sekä peleissä että treeneissä - pääsee haastamaan itseään Suomen parhaimpia pelaajia vastaan, jolloin on pakko antaa parastaan.
Joukkueemme koostuu taitavista ja motivoituneista pelaajista. Meidän uusien pelaajien lisäksi joukkueesta löytyy myös paljon kokemusta. Kokeneemmilta pelaajilta saamme arvokasta oppia ja palautetta esimerkiksi yksittäisistä pelitilanteista, joissa tilanteen voisi pelata myös toisin. Kuten Wikipedian määritelmäkin kertoo, viisaus ”muodostuu monipuolisten elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä, jota katsotaan olevan vain harvoilla”. Suurimpana neuvona, jonka olemme saaneet kokeneemmilta pelaajilta, mainittakoon siis “ei kannata vanheta, tulee vain vaivoja”. ;)
Joukkueemme valmennukseen kuuluu päävalmentajan lisäksi maalivahtivalmentaja ja psyykkinen valmentaja. Uudet valmentajat ovat tuoneet uusia näkökulmia pelaamiseen, minkä lisäksi psyykkinen valmennus on ollut meille täysin uusi juttu. Valmennuksen kanssa analysoimme tarkasti omaa sekä vastustajan pelaamista videoiden avulla. Valmennukselta olemme saaneet runsaasti henkilökohtaista palautetta pienistäkin asioista, jotka ovat kehittäneet meitä ringettepelaajina.
Mukavaa treeniviikkoa, pysytään terveinä!
Terveisin,
Emmi Multala ja Luana Perez
Kiekko-Espoon rookiet
